Suomessa eletään nyt poikkeusolon aikaa. Valtiojohto tiedotti maanantaina linjauksista, joiden mukaan kansalaisten on toimittava 13. huhtikuuta saakka. Koulut ovat sulkeneet ovensa, samoin kuin kaikki kulttuuri-, liikunta- ja harrastetilat. Julkiset kokoontumiset on rajattu kymmeneen ihmiseen, ja tarpeetonta oleilua yleisillä paikoilla kehotetaan välttämään.
Yli 70-vuotiaita velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan karanteenia vastaavissa olosuhteissa. Julkisen sektorin työntekijät on määrätty etätöihin niiltä osin kuin se on mahdollista. Myös muut työnantajat ovat järjestäneet työntekijöilleen etätyömahdollisuuksia.
Kaikki toimenpiteet tehdään nyt sen vuoksi, jotta koronaviruksen leviäminen etenisi mahdollisimman hallitusti. Riskiryhmät ja ikääntyneet halutaan pitää suojassa virukselta. Yhtä lailla toimenpiteillä halutaan varmistaa, että kriittisillä aloilla riittää työntekijöitä myös epidemian aikana.
Poikkeusolojen tarkoitus on siis hyvä: suojella heikoimpia ja turvata yhteiskunnalle välttämättömät toiminnot. Se on kuitenkin varmaa, että vapaaseen elämään tottuneista rajoitukset tuntuvat ikäviltä ja että ne koettelevat kärsivällisyyttä. Tällöin kannattaa miettiä asiaa jonkin toisen näkökulmasta, sillä poikkeusolo ei kohtele kaikkia kansalaisia samalla tavalla.
Presidentti Niinistö tiivisti asian maanantaina twiitissään: nyt on tärkeää tukea heitä, joiden työ on asiakkaiden palvelu, terveydenhuollosta kauppojen henkilökuntaan.
Siinä on meille muille paljon tehtävää tylsistymisen sijaan.
