Oriveden Seudun Koirakerhon järjestämät agilitykurssit starttasivat vauhdikkaasti Hirsilän koirakentällä. Kurssien kouluttaja ja OSSK:n tuore puheenjohtaja Lauriina Lehtonen ohjaa alkeis- ja jatkoryhmiä Hirsilän koirakentällä keskiviikkoisin.
Lauriina Lehtonen kertoo, että agilityradalla tavoitteena on suorittaa esteet oikeassa järjestyksessä, ilman virheitä, mahdollisimman nopeasti. Kisoihin pääseminen ei kuitenkaan käy hetkessä.
– Agilityyn valmistavan harjoittelun voi aloittaa jo ihan pienen pennun kanssa, mutta varsinainen esteharjoittelu aloitetaan vasta, kun koira on täysikasvuinen. OSKK:lla agilityn alkeiskurssin ikäraja on 12 kuukautta. Suurin osa agilityn harrastajista ei välttämättä koskaan kisaa koiransa kanssa, vaan kursseilla käydään yhteisen ilon takia.
Alkeisryhmän koirat haistelivat ensin innoissaan toisten koirien jälkiä, eivätkä aina ihan heti hoksanneet, mitä heidän odotettiin kentällä tekevän. Koirat oppivat kyllä nopeasti. Jatkoryhmään osallistuvilla koirilla on alkeet hallussa ja koirat tietävät jo, mitä heidän kuuluu radalla milloinkin tehdä.
Lehtonen alkoi käydä kisakoiransa Helmin kanssa agilitytunneilla, kun Helmi oli vuoden ikäinen. Helmi on Lehtosen äidin kääpiövillakoira.
– Alkuun oli iso työ, että saatiin yhteispeli toimimaan. Siihen aikaan treenattiin Hirsilän koulun aidattomalla kentällä ja alkuun kaikki tunnit menivät siihen, että metsästin koiraa kentän laidoilta ja viereisestä metsästä.
Lehtonen kävi Helmin kanssa huvin vuoksi tunneilla useamman vuoden, ennen kuin hän tutustui toiseen harrastajaan, jonka kanssa he päättivät lähteä kokeilemaan kisoja. Nyt he kiertävät yhdessä kisoja kolmatta vuotta ja heistä on tullut hyvät ystävät.
– Helmi täyttää kesällä kahdeksan vuotta ja jää todennäköisesti ensi vuonna eläkkeelle kisoista. Höntsäilemässä käydään niin kauan kuin koiran fysiikka kestää, on tämä laji Helmille niin rakas. Onnellisimmillaan tämä koira on radalla juoksemassa, Lehtonen toteaa.
Myös ohjaaja kaipaa kouluttamista
Lehtosen epätavallisempi agilitykoira on nimeltään Kaitlin Odd Molly, tuttavallisemmin Molly, joka on kiinanharjakoira puuterihuisku eli pitkäkarvainen. Lehtonen otti Mollyn aluksi huvin vuoksi mukaan treeneihin, mutta sekin syttyi lajiin ja heidän yhteistyönsä alkoi sujua.
– Molly on varsinainen ilopilleri, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia. Mollyllä on tällä hetkellä vielä keppien pujottelu työn alla, samoin kontaktiesteet eli puomi, keinu, ja A-este.
Kontaktiesteet ovat kaksivärisiä. Koiran pitää osua ylösmenossa ja alastulossa oleville pienille erivärisille kontaktialueille eikä se ole aina helppoa, jos koira on nopea.
– Siinä vaiheessa kun koiralla on esteiden suorittaminen hanskassa, tuntuu, että treenit ovat enemmän ohjaajan kouluttamista. Radalla pitää olla hyvin tietoinen omista vartalon liikkeistä, koska koira reagoi sekunnissa pieniinkin asennon vaihdoksiin. Koiran radalla tekemät virheet johtuvat siis suurelta osin siitä, että ohjaaja ohjaa jonkun kohdan väärin, Lehtonen kertoo.
Hän tietää kokemuksensa perusteella, että koiran tekemiin virheisiin riittää esimerkiksi niinkin pieni asia, että koiranohjaaja katsoo väärään suuntaan tai kumartuu vähän etukenoon. Täysin puhtaita suorituksia on kisoissa vähän ja jotkut voivat kisata vuosiakin ilman puhdasta tulosta.
Lehtosen koiraharrastus on jatkunut melkein kymmenen vuotta, joista ensimmäiset vuodet epäsäännöllisesti. Lehtonen kilpailee virallisissa kisoissa nyt kolmatta vuotta ja kilpailuihin tähtäävän treenaamisen hän aloitti neljä vuotta sitten.
– Kisakoirani on tällä hetkellä villakoira, mutta tuleva kisakoirani, jonka kanssa tällä hetkellä treenataan ahkerasti, on pitkäkarvainen kiinanharjakoira. Se on saanut näyttelymenestystäkin. Se on harvinainen rotu.
Kurssilaisten joukosta löytyy eri rotuja. Jatkoryhmässä Kaisu Uotilan omistama Naku on ranskanbulldogin ja kiinanharjakoiran risteytys. Hanna-Leena Ratas harrastaa agilityä coccerspanieli Onnin kanssa.
Alkeiskurssilaisista belgianpaimenkoira Linda nauttii agilitystä omistajansa Ida Alhon kanssa. Muita alkeiskurssilaisia ovat Senni Mäkinen shetlanninlammaskoira Lukan kanssa ja Salme Tuominen shetlanninlammaskoira Sirrin kanssa. Sari Koskinen käy kääpiöpinserinsä Lanan kanssa Hirsilässä Jämsästä asti.
– Jämsässä ei oikein ole koirille harrastuspaikkoja, joten tulimme tänne, Koskinen kertoo.
