Muutama vuosi sitten oli lehdissä juttuja, joissa kerrottiin etelän lomakohteissa käyneistä suomalaisista, jotka oli huijattu vuokraamaan loma-asuntoja. Kaava oli, että suomalainen nuori tuli tarjoamaan ilmaista illallista, vapaalippua tai muuta sellaista, mikäli lomalainen suostuisi kuuntelemaan erinomaisen hyvää tarjousta.
Tällä tavalla sadat tai tuhannet suomalaiset huijattiin tekemään ns. lomaosakesopimus, joka maksoi maltaita, muttei antanut mitään. Tilaisuudessa tärkeintä oli tavaton kiire: tämä on ainutkertainen tilaisuus, eikä toistu. Nyt allekirjoittamalla saatte edut, jotka hyödyttävät vielä lapsianne ja lastenlapsianne, saako olla vielä drinkki.
Viime kesänä soiteltiin maanomistajille, josko nämä olisivat kiinnostuneita ansaitsemaan merkittäviä summia vuokraamalla maitaan yleishyödylliseen, luonnonsuojelulliseen ja ihmiskuntaa pelastavaan tarkoitukseen.
Esittelytilaisuudessa kaava oli suunnilleen sama. Myyjä eli vuokraajaehdokas lupasi ummet ja lammet. Rahaa tulisi kuin suokuokalla, mutta tärkeintä oli, että asiasta ei saisi hiiskua, koska kateelliset voisivat kiinnostua asiasta ja sopimus piti tehdä nopeasti. Näin huijattiin noin tuhannen hehtaarin alue vuokrattavaksi jollekin nimettömälle kansainväliselle firmalle, jonka nimeä tuskin vuokrasopimuksen tehnyt konsulttiyhtiö itsekään tietää. Sopimushan myydään eteenpäin ja kaikki riippuu rahasta.
Asioiden tultua sattumalta julki, olen ollut huomaavinani, että ainakin joku näistä vuokrasopimukseen huijatuista maanomistajista on tullut katumapäälle. Paperi on pykälänikkareiden tekemä eikä maanomistaja kerran allekirjoitettuaan pääse siitä eroon kirveelläkään.
Sopimus kestää 35 vuotta ja siihen sisältyy ehto, ettei sopimukseen liittyvistä asioista voi kertoa ulkopuolisille neljäänkymmeneen vuoteen. Mielestäni Oikeusministeriön ja eduskunnan pitäisi puuttua tällaisiin epäkohtiin. Ulkomailla huijattuja ei Suomen oikeuslaitos voi luultavasti auttaa, mutta kotimaassamme tapahtuneet väärinkäytökset kuulunevat Suomessa sovellettavan lain piiriin.
Verukkeita, tekosyitä ja aiheita näiden myllyjen rakentamiseen löytyy pilvin pimein, mutta takana on kuitenkin kansainvälinen pääoma. Riippumatta siitä, miten se on hankittu, se täytyy sijoittaa niin, että se tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon tätä valtaa ja loistoa antavaa hyödykettä. Osakeyhtiölaissa on maininta, että oy:n tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Onko Oriveden ja Juupajoen asukkaiden tehtävänä olla uhreina tällaisessa toiminnassa? Kultakaivosten ja Talvivaarojen ympäristöhaittojen maksajina olemme kai jo jotain oppineet. Vai olemmeko?
Vuokrasopimuksessa toki lukee, että aluetta voi käyttää sellaiseen metsätalouteen, metsästykseen ja kalastukseen liittyvään toimintaan, joka ei haittaa vuokralaisen (tuulimyllyfirman) toimintaa. Vastaaville alueille on kuitenkin järjestelmällisesti ilmaantunut kylttejä: Alueella liikkuminen kielletty, Vaarallinen alue, puomeja ja jopa aitauksia.
Suomessa on maailmanlaajuisestikin erikoinen oikeus liikkua vapaasti luonnossa sekä kerätä marjoja ja sieniä. Tätä kutsutaan jokamiehenoikeudeksi. Meiltä siis haikaillaan lupaa perustaa tuhannen hehtaarin teollisuusalue keskustan tuntumaan. Olemmeko nyt vaihtamassa tämän oikeutemme, velvollisuuteen korjata jonkun kansainvälisen sijoittajan jälkeensä jättämän romun ja saasteen?
Enemmistöpäätöksella anomus on hyväksytty. Kops.
Kullervo Erkkilä
