Nimismiehen virkatalo Mulkoilassa on tarjonnut toipumispaikan kahdellekin yhteisölle, nyt eletään luopumisen aikaa

Kirsti Immonen (vas.) ja Annamari Haikka tiesivät paljon nimismiehentalon elämästä Kirstin vanhempien kirjeenvaihdon perusteella. Isä joutui kuulemma usein olemaan ”rouvanvahtina” nimismiehen ollessa virkamatkoilla. Rouva taisi pelätä yksinoloa suuressa talossa. Kuva: Anne Kotipuro.

Rauhala-koti ei ole ollut enää puoleentoista vuoteen toiminnassa, mutta vuonna 1912 rakennetun mansardikattoinen nimismiehen virkatalon ovet käyvät tällä viikolla taas ahkerasti, kun paikalla pidetään tyhjennysmyyntiä ja kirpputoria.

Tyhjennys koskee oikeastaan pihapiirin tuntumassa, metsänreunassa sijaitsevaa varastorakennusta – Rauhala-kodin kirkkonakin kolme kesää palvellutta tilaa, joka rakennettiin sen edeltäjän, 30 vuotta toimineen miesten kristillisen päihdekodin tarpeisiin. Alkuperäistä Rauhala-kotia ylläpiti Rauhalan jengi- ja narkomaanityö ry, mutta vähitellen toiminta hiipui ja lakkasi lopulta kokonaan.

Varastorakennuksen puutyöpaja palveli kolme vuotta Rauhala-kodin metsäkirkkona. Alttaritauluna toimi ikkunoista avautuva näkymä luontoon. Viime ajat tilassa on pidetty kirpputoria. Kuva: Anne Kotipuro.

Täällä toimivat puutyöverstas ja metallipaja, jossa asukkaat hankkivat tuloja päihdekodille. Aivan viime vuodet tilassa on toiminut kirpputori, mutta tänä keväänä saanut uuden omistajan, joten tilat on nyt saatava tyhjiksi. Se ei olekaan aivan helppo urakka.

Entisessä kirkkosalissa on perinteistä kirpputoritavaraa – astioita, lamppuja, huonekaluja – ja varaston puolella monenlaista kapistusta, kuten kolmikerroksinen rautainen nuorten kerrossänky tai vanhoja ovia ja ikkunanpuitteita.

Vuokko Eräranta tamperelaisten ystäviensä kanssa tutkimassa vanhoja ovia, jotka ovat nykyään suosittuja sisustusesineitä. Edessä metallinen nuorten kerrossänky, johon kuuluu kaikkiaan kolme sänkyä. Kuva: Anne Kotipuro.

Työnäky vienyt monen mutkan kautta

Kaiken keskellä häärii Vuokko Eräranta, joka 15 vuotta sitten hankki omistukseensa Rauhala-kodin tilat. Varastorakennus puolestaan tuli lahjoituksena Betania-kodille, jonka sivupisteeksi entinen nimismiehen talo hankittiin.

Betania-koti Sastamalan Sammaljoella, Vuokko Erärannan kotitalossa, on vuodesta 1988 toiminut hengellinen hoitokoti, jossa autetaan lähimmäisiä sielunhoidon ja mielenterveyden ongelmissa keskittyen sisäisen parantumisen ja vapautumisen kysymyksiin. Betania-koti hengellisenä erityistyömuotona tekee yhteistyötä myös seurakuntien kanssa, ja sieltä käydään Venäjällä ja Israelissa asti opastamassa sielunhoidon käyttöä sisäisen parantumisen tiellä.

Vuokko Eräranta sai jo nuorisotyössä toimiessaan lempinimen Hymy, ja sillä nimellä hänet Längelmäelläkin moni toiminnassa mukana ollut muistaa. Kuva: Anne Kotipuro.

Viimeiset puolitoista vuotta Eräranta on asunut kotitalonsa tuntumassa ja käynyt Rauhala-kodissa vain huoltamassa paikkoja.

Vuokko Eräranta on työnäkynsä johdattamana kulkenut pitkän tien seurakuntien nuoriso-ohjaajasta ja diakonissasta Betania-kodin perustajaksi. Hän on saanut rinnalleen muitakin asiaan uskovia ja vuosi toisensa jälkeen myös talkoolaisia, joiden voimin paikkoja on kunnostettu ja uutta rakennettu. Työtä tuntuu silti riittävän loputtomasti.

Tämä mansardikattoinen rakennus on jo toinen nimismiehentalo samalla paikalla, rakennettu 1912. Uusituista ikkunoista puuttuvat vielä ristikkoprofiilit ja vuorilaudat. Kuva: Anne Kotipuro.

Päärakennus myynnissä, kuisti vaihtunut erkkeriin

Tamperelaisille ystävilleen Vuokko Eräranta kuvailee, miten hän sai pari vuotta sitten avukseen käsistään kätevän miehen, jonka avulla saatiin vaihdettua ikkunat. Lasikuistin tilalle tuo vieras rakensi valoisan erkkerin. Sittemmin hänkin meni naimisiin, ja työtä saavat jatkaa muut.

Esimerkiksi ikkunanpuitteissa riittää vielä laittoa, mutta mansardikatto on huolella maalattu ja ulkoverhous tuoreessa maalissa.

Eräranta itse on rukouksistaan huolimatta pysynyt perheettömänä. Neljä vuotta sitten hän sairastui syöpään, joka tosin saatiin pysäytettyä, mutta Rauhala-kodin toimintaa hän ei enää jaksanut vetää, eikä jatkajaa sinne löytynyt. Siksi myös päärakennus on kaupan.

Paikallisia ja kesävieraita poikkeilee tasaiseen tahtiin tyhjennystä edistämässä. Tulot menevät Betania-kodin hyväksi, ja Eräranta kehottaa rohkeasti kiertelemään ja katsomaan myös päärakennuksen tiloissa. Sinne ovat muistoja verestämään poikenneet myös Annamari Haikka ja hänen tätinsä, Eräjärvellä asuva Kirsti Immonen.

Piian ja rengin kirjeenvaihto suvun aarre

Annamarin mummo ja Kirstin äiti palveli nimismiehen talon sisäpiikana ja tutustui tuolloin tulevaan mieheensä, joka toimi talon hevosrenkinä. Heidän kirjeenvaihdostaan muun muassa sota-aikoina on Annamari Haikka toimittanut keväällä 2018 kokonaisen kirjan, josta otettiin 15 kappaleen painos sukulaisille. Naisista on kiehtovaa olla täällä paikan päällä, ja he tutkivat tarkkaan seinälle kehystettyä talon pohjapiirrosta.

Miksi nimismiehen virkatalo on pystytetty tänne Kuhmalahden tien tuntumaan, keskelle ei mitään? Syitä lienee parikin: nimismies oli Längelmäen ja Eräjärven yhteinen, toiseksi täällä oli valtiolla maita, joille rakentaa. Samoille valtion maille perustettiin myös läheinen Sinivuoren luonnonpuisto.

Kyltti kertoo menneestä. Nimismiehen työhuoneeseen astuttiin suoraan eteisestä, muu osa talosta oli virka-asuntoa. Edeltäjän leskestäkin piti ajan tavan mukaan huolehtia. Kuva: Anne Kotipuro.

Eräranta toimi Längelmäellä jo 1970-luvulla

Vuokko Eräranta tunnustaa olonsa hiukan haikeaksi. Hän tuli Längelmäelle jo 70-luvulla seurakunnan nuoriso- ja diakoniatyöntekijäksi ja sai suhteellisen itsenäisesti rakentaa työnsä.

Matka vei kuitenkin eteenpäin, ja kaikilla sen etapeilla oli oma roolinsa valmistamassa häntä tulevaan. Hän muistelee nauraen, miten 15 vuotta sitten haaveili jopa järvestä Rauhala-kodin maille. Aivan kaikki haaveet eivät ole toteutuneet, moni asia on kuitenkin loksahtanut paikalle hiukan ihmeeltäkin tuntuen.

Rukousvastaus on sana, joka usein toistuu Erärannan puheessa, samoin Pyhän Hengen vaikutus ihmisen paranemisessa ahdistuksistaan ja vapautuminen sisäisestä vankilastaan. Hän muistelee erilaisia yhdessä tekemisen vaiheita ja lujaa luottamusta, jonka varassa hän uskalsi heittäytyä Betania-kodin kehittämiseen tyhjästä. Ensimmäiset ruokarahat hän työtoverinsa kanssa hankki kauppaan viedyillä pulloilla.

Betania-koti on hänen rakas lapsensa edelleen, ja Rauhala-koti siinä vähän kuin sivujuonne, jolle hän kuitenkin jaksaa toivoa hyvää tulevaisuutta huolehtivissa käsissä.

Nimismiehen talon täpötäydeltä ullakolta jonkun kävijän tarkat silmät huomasivat vanhan tuolin. Siitäkin tehtiin kaupat. Kuva: Anne Kotipuro.

Leave a Comment