Yksityisteillä on muitakin käyttäjiä kuin tienvarsien asukkaat ja mökkiläiset. Jotkut yksityistiet toimivat ikään kuin luonnostaan julkisen tieverkon jatkeina tai paikkaajina.
Tuore juttumme kertoo esimerkkitapauksena Onnistaipaleesta. Päätien kevytväylästä on jätetty aikoinaan luultavimmin säästösyistä osuus tekemättä. Tienpitäjä on katsonut, että sopivasti kulkevat pikkutiet ajavat saman asian.
Tällainen ratkaisu voi olla usein jopa toimiva, ainakin jos korvaava reitti on hyväkuntoinen ja tarpeeksi turvallinen. Ongelmallista on se, että moiset asetelmat ovat usein tulleet tiehoitokunnille annettuina ja mielipiteitä kyselemättä. Näin oli ainakin parikymmentä vuotta sitten, kun Mäntäntien kevytväylää on rakennettu.
Asetelma on tiehoitokuntien kannalta epämääräinen. Tiet on tietysti pidettävä sellaisessa kunnossa, että niillä voi liikennöidä. Mutta tuoko asema vaikkapa epävirallisena kevytväylän korvikkeena jotain lisävaatimuksia? Liittyykö tähän jotain erityistä vastuuta, jota kukaan ei ole määritellyt selkeästi?
Kevytväyläverkon täydentäminen etenee verkkaisesti. Pirkanmaalla on parisataa hanketta, jotka odottavat toteutumistaan. Ely-keskuksen kautta tulevaa valtion rahaa riittää muutamaan hankkeeseen vuodessa. Kuntienkin rahkeet ovat rajalliset.
Askel parempaan voisi olla se, että Ely-keskus ja kunnat keskustelisivat asiat selviksi niiden tiehoitokuntien kanssa, joille on langennut osa paikata julkisen tieverkon puutteita. Olisi hyvä tuoda esille, että tietyt yksityistiet mahdollistavat säästöjä valtion ja kuntien tieinvestoinneissa ja teiden ylläpidossa. Tällaisen aseman pitäisi näkyä myös tiehoitokuntien saamassa rahallisessa tuessa.
