Oriveden Ampujat sai viime vuonna Oriveden kaupungilta vuoden seura -kunniamaininnan. Ampumaurheilun yleisseurassa on useimpien eri lajien harrastajia. Vain practical-ammunta puuttuu lajivalikoimasta.
Noin 200-jäsenisen seuran ulospäin näkyvin osuus on mustaruutiammunta. Orivedellä on järjestetty pitkään mustaruutikisoja niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Ohjelmassa ovat vuosittain talvi- ja syysmuskettikisat, ja usein Loilon radalla nähdään myös SM-kisoja.
– Mustaruutilajien vahvoja seuroja ovat Suomessa meidän lisäksemme Sipoon SSG, Turun Seudun Ampujat ja Nokian Seudun Ampujat. SM-kisojen järjestäminen kulkee siten aika pienessä piirissä, ja niitä osuu meillekin usein, Oriveden Ampujien puheenjohtaja Juha Niemi kertoi viime viikonloppuna Oriveden Kesämusketti-kisojen yhteydessä.
– Meillä piti olla tänä vuonna täällä PM-kisat, mutta ne peruttiin matkustusrajoitusten vuoksi. Nyt kisaillaan sitten Kesämusketti noudattaen koronatilanteen mukaisia varotoimia.
Erityisjärjestelyt tarkoittivat tavallista pidempiä väliaikoja ampumaerien välillä. Näin ampumakatoksissa oli vain yhden erän ampujia kerrallaan, eikä seuraavan erän ampujilla ollut kiirettä päästä asettumaan ampumapaikoilleen.
Ampujat sijoittuivat vain joka toiselle ampumapaikalle. Radalle oli järjestetty käsienpesupaikkoja, ja maskejakin löytyi niitä kaipaaville.
Rata hyvässä kunnossa
Seuran säännöllinen toiminta pyörii Loilon ampumaradalla, pääosin kesäaikaan. Päivittäisiä harjoitusvuoroja ovat jakamassa pistooli-, kivääri-, haulikko- ja mustaruutiampujat. Ilma-aserata löytyy liikuntahallin tiloista.
Suuri osa jäsenistöstä harrastaa pistoolilajeja. Mukana on myös paljon ampujia, joiden valikoimaan kuuluu laajemminkin eri ampumalajeja ja asetyyppejä.
Niemen mukaan harjoitteluolosuhteet Loilon radalla ovat kohtalaisen hyvät. Käyttäjiä on paljon, minkä vuoksi harjoitusaikoja ei ole yhtään liian väljästi eri lajeille.
– Olemme kunnostaneet ampumakatoksia, ja majarakennukseen tehtiin panelointia. Ampumapenkkoihin on laitettu viiroja, jotta valumavedet eivät imeydy niistä suoraan maaperään. Olemme rakennelleet ympäristömääräysten vaatimia melusuojia. Talkoita on riittänyt joka vuosi.
Suunnitelmissa on haulikkolajeihin liittyen kiekonheittimien uusiminen. Nykyiset heittimet ovat osoittautunut epäluotettaviksi, mikä näkyi myös viikonvaihteen kisassa.
Ikääntyminen näkyy Ampujienkin riveissä. Uusia ja erityisesti nuoria harrastajia haluttaisiin saada mukaan toimintaan.
– Aikaisemmin järjestimme kouluille tutustumis- ja opastuspäiviä ilma-aseilla. Näissä on nyt ollut muutaman vuoden tauko.
Osin tiivistä harjoitusvuoroissa
Seuran nuorempaan ampujakaartiin lukeutuva Jenni Hautakangas tuli harrastuksen piiriin tehden alkuun talkootöitä kisakahvion pidossa. Hänen äitinsä Helene Janhunen ja tätinsä Päivi Hautakangas ovat seuran aktiiviampujia. Jenni aloitti mustaruutilajit kymmenisen vuotta sitten.
– Silloin oli vähän sama juttu kuin nytkin. Lisää harrastajia piti saada, ja innostuin itsekin kokeilemaan. Siitä se sitten vei mennessään.
– Kiinnostus mustaruutilajeihin tuli ihan suvun taholta, äidin ja tädin esimerkin voimalla. Sisareni Essikin aloitti harrastuksen ja kilpailemisen pari vuotta sitten.
Yrjö Vierikko on ollut vannoutunut mustaruutiampuja jo 30 vuoden ajan. Hän on myös yksi seuran ydinjoukon puuhaihmisistä, jotka ovat tiiviisti mukana talkoissa ja kisajärjestelyissä.
– Muuten on seurassa hyvä meininki, mutta mustaruutihaulikolle pitää saada omat harjoitusvuorot. Suomessa järjestetään hyvin vähän mustaruutikisoja, joissa haulikko on mukana. Harjoittelemaankin pitää päästä, jos on tarkoitus pärjätäkin kisarintamilla.
