Kallenaution Laurientuvan kesän viimeinen näyttely ”Elettyä elämää” on kahden kokeneen taiteilijan yhteisesiintyminen. Juupajokelaisen kuvataiteilijan Timo Musturin ja Eräjärvellä asuvan veistäjän Vesa Peltomaan töitä näkee useinkin paikallisissa näyttelyissä, olihan Peltomaalta tänä kesänä laaja näyttely Vihasjärven entisellä koulullakin. Musturin töitä ei kuitenkaan ole vähään aikaan nähty näinkin runsaasti yhdellä kertaa.
Timo Musturi käyttää ilmaisussaa niin pastelliliituja, öljyvärejä kuin akvarellivärejäkin. Pikkutarkkaa esitystapaa edustavat hänen pastellityönsä muun muassa Juupajoen mutterikirkosta, joista on tehty postikorttejakin. Ölymaalauksissaan hän kuvaa usein luontoa esittävällä tyylillä, mutta akvarelleissaan Musturi on siirtynyt yhä enemmän abstrahoimaan. Aiheet ovat läsnä vain viitteenomaisina.
Värinkäyttö on hienoa Musturin tuotannossa. Niissä on värien leikkiä, vahvojakaan keltaisia kaihtamatta. Erityisesti kevään kuvaajana hän näyttää olevan omimmillaan, vaikka kyllä Musturin talvimaisemiakin jaksaa katsella. Hän löytää talvestakin monenlaista kauneutta.
Näyttelyn puhuttelevin teosnelikko löytyy kuitenkin oviaukon viereiseltä seinältä. Maaliskuun valot ja varjot, Abstraktio maisemasta sekä alarivissä Kylä herää kevääseen ja Maisema keväällä jättävät katsojan pitkäksi aikaa hyvälle mielelle. Niissä on keväistä toiveikkuutta ja ilmavuutta.
Peltomaan taulut naivistisia, reliefeissä usein ilkikurista huumoria
Vesa Peltomaalta on näyttelyssä joitakin maalauksia ja yhden seinän täydeltä hänelle luonteenomaisia puureliefejä. Näyttelyssä poikennut akaalainen Taisto Kauranen tutki töitä kauan ja läheltä, sillä hän veistää itsekin puusta, tosin lähinnä eläinaiheita.
– Kyllä nämä ovat tarkkaa työtä ja taidolla tehtyjä. Huomiota kiinnittää kaksi asiaa. Ihmiset ovat usein totisia, jopa suupielet alaspäin. Toiseksi Peltomaan töissä ihmisillä on useimmiten pää kallellaan, Kauranen havainnoi.
Toden totta, hymyileviä hahmoja ei juuri näy. Peltomaan työt saavat kuitenkin katsojan hymyilemään – ainakin nimillään, joihin usein sisältyy ilkikurisuutta, kuten vaikka Naapuriapu-työssä. Myös ”Nöyränä poikana” kuvaa tarkkanäköisesti äidin ja pojan suhdetta. Olisiko se tämän ajan tulkinta tuhlaajapojan paluusta?
Musturin ja Peltomaan yhteisnäyttelyä ehtii Kallenautioon katsomaan joka päivä 23. elokuuta saakka, jolloin myös kesäkahvila päättää kautensa.
