Professori Pentti Teittinen kuoli kotonaan 4.6.2020 Korpilahdella kotitilallaan 93-vuotiaana.
Kun hänen vanhempansa ostivat Kallenaution, äidin kotitilan, yhdessä äidin veljen kanssa vuonna 1937 oli Pentti 10-vuotias. Koska tilalla oli nyt kaksi omistajaa, piti tilan työtkin hoitaa yhdessä. Tilan ”hallitsijana” oli kuitenkin yhä vanha isäntä.
Nuorelle pojalle Kallenautio oli mielenkiintoinen metropoli. Sotakin alkoi. Aikuiset miehet joutuivat rintamalle. Työntekijöitä tilalle tarvittiin, yhä nuoremmat hoitivat kaikki peltotyöt. Sodasta huolimatta ruokaa piti saada pöytään ja kaikki jotka kynnelle kykenivät, joutuivat ahertamaan. Kallenautio olikin Pentin ensimmäinen maanviljelyskoulu.
Kallenautiossa oli elämää. Oman mielenkiintonsa toi myös metsäylioppilaiden majoittuminen Kallenautioon. Se oli tuulahdus suuresta maailmasta. Monet yöt kuunneltiin korva kiinni seinässä, mitä vastanaineet nuoretparit touhusivat.
Sodan jatkuessa Pentti ehti rengiksi jo toisenkin papan tiluksille Korpilahdelle. Siellä Pentin paappa totesi Pentin saaneen vähän liian hyvää palkkaa Kallenautiossa. Ei ollut työn jälki ihan sen arvoista.
Pentti ehti vielä sodan loppuvaiheessa puolustamaan Tamperetta, ja kun sota loppui, alkoi opiskelu. Pentti lähti Helsinkiin opiskelemaan maataloutta. Valmistuttuaan hän sai paikan maatalouden tutkimuskeskuksesta Tikkurilasta. Sinne asetuttiin, sinne syntyi perhe.
Vaimo ja kolme lasta matkassaan Pentti lähti johtamaan Maatalouden tutkimuskeskuksen Satakunnan koeasemaa Kokemäelle vuonna 1958. Sieltä hän käväisi Helsingissä ministeriössä ylitarkastajana vuosina 1973-1975 Reino Urosen ollessa kansliapäällikkönä. Pentti palasi takaisin Kokemäelle. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1975 Helsingin yliopistossa.
Uusi elämä alkoi vuonna 1980. Kokemäki sai jäädä ja vanha perhekin, lapset olivat jo kasvaneet aikuisiksi ja Pentti halusi vielä uusia haasteita. Hän siirtyi valtion siementarkastuslaitoksen johtoon. Laitos sijaitsi keskellä Helsinkiä tsaarinaikaisissa rakennuksissa, työtkin tehtiin käsin isolla henkilökunnalla.
Pentin tehtävänä oli siirtää laitos vähän paremmille viljelymaille. Yhdeksän vuotta laitosta siirrettiin, kunnes poliitikot saivat ratkaistua asian ja Loimaa sai laitoksen. Hieno ja moderni siitä tulikin. Kustannusarvio oli noin 24 miljoonaa markkaa ja mallia siihen haettiin Tanskasta ja Ruotsista. Ja mikä hienointa, Pentin vahtiessa kirstua budjetti jopa alitettiin!
Helsingissä Pentti oli löytänyt uuden elämänkumppanin ja harrastuksenaan johti Suomen Mehiläishoitajia vielä eläkepäivinäänkin. Australian valliriutatkin hän kävi katsomassa, samoin kuin Niagaran putoukset.
Vuonna 1998 Pentti jäi leskeksi ja palasi juurilleen, kotitilalleen Korpilahdelle. Vuonna 2000 Tampereella oli Tieteen päivät, sieltä Pentti löysi Ullan. Viikon kuluttua Pentti pyysi Ullaa lähtemään mukaansa ja lupasi vielä tarjota Ullalle mukavan elämän. Korpilahdella Ulla ja Pentti ryhtyivät kunnostamaan yli 30 vuotta asumattomana ollutta, vuonna 1895 rakennettua kotitaloa. Siitä tuli yhteinen rakas projekti, joka ei koskaan näytä loppuvan.
Pentti Teittinen teki koko elämänsä ajan töitään suomalainen pienviljelijä sydämessään.
Ulla Honkkila-Teittinen
puoliso
