Manu Salonen on aina pitänyt polkupyöräilystä. Heinäkuussa saadun sairaskohtauksen jälkeen Kiikanmäen takana asuvan miehen piti kuitenkin miettiä harrastuksensa laatua uudestaan. Pitkä ja raastava mäki mennen ja tullen alkoi olla liian kova urakka aivoverenvuodosta toipuvalle Saloselle.
– Minne tahansa sieltä lähden, niin aina on jossain vaiheessa mäkeä noustavana. Ja vielä pitkästi. En kerta kaikkiaan enää jaksanut polkea mäkeä, Salonen tokaisee.
Sairaskohtauksen jälkeen myös autoilu on ollut Saloselta pannassa. Paikasta toiseen hänen on kuitenkin pitänyt päästä liikkumaan, esimerkiksi ruokakauppaan ja kuulumisten vaihtoon Shellille.
– Ja liikuntaahan minä tarvitsen. Kun en ole koskaan oppinut kävelemään reippaasti, niin jotain piti keksiä.
Elokuun alkupuolelta lähtien Salosen kulkupelinä onkin ollut sähköavusteinen polkupyörä. Sellaisen hankintaa hän oli harkinnut jo ennen aivoverenvuotoa. Kohtaus, siitä toipuminen ja halu päästä kulkemaan itsenäisesti nopeuttivat ostospäätöstä.
– Itse asiassa olin päässyt tuttuni kyydillä kylälle ja mietin siinä, että kai täältä pitäisi kotiinkin päästä. Menin paikalliseen pyöräliikkeeseen, ja siellä oli ajokuntoinen, huollettu ja testattu sähköavusteinen pyörä odottamassa. Sillä minä sitten kotiin ajoin, Salonen kertoo.
Ylämäkeen on helppo mennä
Parissa kuukaudessa Salonen on pyöräillyt noin 400 kilometriä. Kyse on ollut lähinnä lyhyehköistä asiointimatkoista, mutta sähköavusteisen pyörän edut ovat kuitenkin jo selvinneet Saloselle. Enää eivät nimittäin ylämäet vastusta.
– Pitää vain muistaa ladata akku. Mittari kertoo kyllä koko ajan selkeästi, miten pitkästi pyörällä voi vielä sähköavusteisesti kulkea ennen kuin akku loppuu.
Sähköavusteisuuden määrän voi pyöräilijä itse päättää. Salosen pyörässä tehoalueita on kolme. Mitä suuremman tehoalueen pyöräilijä valitsee, sitä enemmän se kuluttaa akkua. Lisäksi sähköavusteisuuden voi kytkeä pois päältä, jolloin pyörä on kuin tavallinen polkupyörä, mutta raskaampi polkea.
– Kun moottorista haluaa apua, niin silloin on polkimia poljettava koko ajan. Jos pidempää matkaa polkisi, niin se olisi aikamoista housunlahkeiden heiluttamista, Salonen arvioi.
Salosen musta pyörä on rungoltaan niin sanottua naismallia. Se söi aluksi miehen mieltä, mutta nyt Salonen on sitä mieltä, että malli on hänelle aivan oikea.
– Olen kuullut niitä juttuja, joissa jalka ei ole pyöräilijällä liikkeelle lähtiessä noussut tarpeeksi korkealle ja sitten on menty kumoon. Naisten malli eli yleisrunko on paljon turvallisempi vaihtoehto.
Sähköavusteisesta polkupyörästä on tullut nyt Salosen ykköspyörä. Edellisestä suosikistaan, tavallisesta seitsemänvaihteisesta pyörästään hän ei kuitenkaan ole luopunut. Sen selkään Salonen aikoo nousta, kunhan hänen kuntonsa hiukan vain kohenee.
– Ensi kesänä sitten, Salonen lupaa.
Salosen kolme toivetta
- Pyöräilijät, kerratkaa liikennesäännöt: Salonen on huomannut, että pyöräilyn suosio on kasvanut. Siksi olisi tärkeää, että jokainen pyöräilijä tietäisi ja muistaisi, miten pyöräteillä ja kaduilla tulee pyöräillä oikein.
- Pyöräteiden kunnosta on huolehdittava: Salosen pyöräilyreitti kulkee lähes aina sairaalan lähettyviltä kohti keskustaa. Kun Kiikanmäki on päästy notkoon saakka, on pyörätie ennen Keskustietä ja risteyksessä huonokuntoinen. Salonen sanoo kohtaa vaaralliseksi.
- Polkupyörän soittokello ei ole koriste: Salonen kehottaa pyöräilijöitä käyttämään rohkeammin soittokelloa. Se varoittaa edellä kulkijaa takaa mahdollisesti jopa kovalla vauhdilla tulevasta pyöräilijästä.
