Elämme hämmentäviä aikoja yhteiskunnassa. Maailma on muuttunut, mikään ei ole täysin niinkuin ennen. On turvavälejä, maskeja ja peruuntuneita harjoituksia. Etäkoulua. Korona on koetellut kaikkia, eikä ole jättänyt ketään koettelematta. Pandemia on täällä, eikä se ole häviämässä ainakaan vielä mihinkään.
Usein puhutaan vanhusten hyvinvoinnista ja keski-ikäisten etätyöstä. Mutta minä haluaisin kirjoittaa nuorten hyvinvoinnista.
Korona-aika syventää lasten ja nuorten hyvinvoinnin eroja. Allianssi suoritti laajan verkkokyselyn nuorille. 68 % vastaajista kertoi, että korona-aika on tuonut elämään huolia tai pahentanut olemassa olevia. Yleisempiä ongelmia nuorilla ovat: ahdistunut olo (72 % vastaajista), liiallinen netin, somen tai puhelimen käyttö (69 % vastaajista), tylsyys (68 % vastaajista) ja yksinäisyys (64 % vastaajista).
Luvut ovat huiman korkeita. Jopa 13 % vastaajista ilmoitti kokevansa itsetuhoisia ajatuksia ja kyselyyn vastasi yli 2 200 nuorta ympäri Suomea. Luku on siis hirvittävän suuri.
Koronakeskustelussa nuorten ääni on jäänyt kuulematta. Moni nuori kokee, ettei uskalla puhua koronan vaikutuksista omaan elämäänsä. Suurin osa riskiryhmäläisistä on kuitenkin iäkkäämpää ikäpolvea.
Harvoin mietitään, että nuoret ovat koronan omanlaisensa riskiryhmä. Vaikka me emme tilastollisesti vakavaa koronavirusta saisikaan, kysymys mikä on ollut monien psykologien ja tutkijoiden huulilla on: onko Suomeen syntymässä korona-ajan sukupolvi?
1990-luvun laman näkyi nuorissa pitkäaikaistyöttömyytenä ja mielenterveysongelmina. Tuleeko samanlainen ilmiö korona-ajan nuorista?
Tietenkin tilanne on eri. Lama ja globaali pandemia. Kukaan ei osaa ennustaa tälläisessä tilanteessa tulevaisuuteen. Meidän pitää kuitenkin yhteiskuntana valmistautua siihen, että tämän sukupolven hyvinvointia tulee tukea vielä pitkään. Pahimmillaan jopa vuosikymmeniä.
Mielestäni meidän pitäisi keskittyä nyt ehkäisemään tilanteen pahenemista entisestään. Nuorille pitäisi voida tarjota kontrolloitu tapa harrastaa. Esimerkiksi kuntosaliin, jää- ja uimahalleihin voisi ottaa käyttöön nettivarausjärjestelmän, jonka avulla pidettäisiin huolta, ettei siellä ole liian montaa henkilöä.
Sekin olisi parempi, kuin ei mitään.
Sofia Alainen
Kirjoittaja on yksi Oriveden lukion hyvinvointiagenteista.
