Maanantaina junnujen oheistreenit ja jääharjoitus, tiistaina pelitaitojäät, keskiviikkona Kompurat, torstaina treenit kaikilla pojilla, perjantaina naisten kiekkoa, lauantaina kiekkokoulu, sunnuntaina Kompurat sekä nuorten otteluita ja oheisharjoitteita.
Niina Honkalan ja Tommi Nukarisen viisihenkisen perheen arki toimii pitkälti jääkiekkoilun ehdoilla. Kiekko on koko perheen yhteinen harrastus ja intohimo.
Jääkiekkoinnostus on tullut perheeseen Tommin kautta. Hän pelasi lapsuudessaan muutaman vuoden junnukiekkoa. Aikuisiällä hän on pelaillut erilaisissa höntsyporukoissa, isänsä jalanjäljillä.
– Muutin Orivedelle yhdeksän vuotta sitten. Olen aiemmin kulkenut Kangasalla kiekkoilemassa, mutta reilu vuosi sitten löysin tieni Oriveden Kompuroihin. Käyn pelailemassa sen verran kuin vuorotyö sallii, ikänsä puolesta pari vuotta sitten yli 35-vuotiaiden ryhmään sujahtanut Tommi kertoo.
Niina innostui kiekosta Tommin esimerkin kautta, ja uusperheen juniorikolmikko seurasi pian perässä. Kymmenvuotias Konsta Nukarinen aloitti jäähallilla käymisen isänsä kanssa jo kolmen ikäisenä. Nyt hän pelaa Fortunan U10-junioreissa.
Enemmän stressaa jos ei ole tekemistä
Niinan kahdesta lapsesta Arttu Vuorisella on ikää kahdeksan vuotta, ja hän on mukana tämän kauden U9-joukkueessa. Kuusivuotiaalla Kasperi Vuorisella on takanaan toinen kausi kiekkokoulussa.
– Sellaista mukavaa höntsyhommaa se on meno naistenkin porukassa. Meitä on monen ikäisiä ja tasoisia pelaajia, ja mukaan tulemisen kynnys on pidetty matalalla, Niina kuvailee omaa kiekkoiluaan.
– Naisten pelaamista aloiteltiin vuosi sitten. Korona laittoi talveksi hommat tauolle, mutta ehdimmeme tuossa ulkojäilläkin joitakin kertoja pelailemaan.
Äkkiseltään vierestä katsoen perheen arkielämä voi kuulostaa jopa stressaavalta. Korona-aikana elämää tuntui kuitenkin häiritsevän enemmän se, että ei ollut aina tarpeeksi tekemistä.
– Olemme nähneet, että normaali elämänrytmimme on mukavasti rutinoitunutta. Siinä eivät ainakaan seinät kaadu päälle, kun jääkiekko vie porukoita joka päivä johonkin suuntaan, Niina sanoo.
– Nyt poikkeusaikana on välillä jouduttu ihmettelemään, että mihin käyttäisimme kaiken vapaa-ajan. Pojat saavat purkaa energiaansa hallilla ja muissa harjoituksissa hyvällä tavalla. Tämä kaikki on tullut niin osaksi arkea, että ei sitä muunlaista osaa ajatella, Tommi toteaa.
Kiekkoilu myös opettaa
Tommin kohdalla kiekkoiluun liittyy oman höntsäilypelaamisen lisäksi myös valmentajan rooli. Hän toimii U10 -joukkueen vastuuvalmentajana. Harjoitusten suunnittelu ja johtaminen ottavat oman aikansa.
– Se tässä kohtaa helpottaa, että vanhimmat pojistamme ovat samoissa harkoissa mukana, ja menemme sinne aina porukalla.
Perheen monen arkipäivän pelastus on valmiiksi tehty ruoka. Joskus se tehdään itse, joskus on mummi asialla.
– Kun meistä toinen lähtee töistä Tampereelta ja toinen Juupajoelta, siinä ehditään usein vain äkkiä syömään, ja sitten mennään hallille, Niina toteaa.
– Sen kyllä olemme saaneet hyvin ymmärtää, mitä ruuhkavuodet tarkoittavat, Tommi tuumii hymyillen.
Kiekkoilu vie mennessään ja vaatii oman aikansa. Toisaalta perhe kokee, että laji myös antaa paljon.
– Jääkiekko opettaa tärkeitä taitoja elämää varten. Pojat oppivat odottamaan omaa vuoroa ja huolehtimaan tavaroistaan. Kavereita kannustetaan harjoituksissa ja peleissä.
Koko perhe nauttii jääkiekkoilusta, eikä koko homma muuten toimisikaan. Niina ja Tommi osoittavat kiitokset myös vuoroviikkolasten toisiin koteihin, joissa ollaan touhuun yhtä sitoutuneita.
– Sekin on hienoa, että Fortunassa valmennusryhmä on todella sitoutunut asiaansa. Kaikki toimii seuran puolella niin kuin pitääkin. Valmennuspäällikön mukaan näin hyvää tilannetta ei ole muissa seuroissa koko Pirkanmaalla, Tommi kehuu.
Kesää ja uutta kautta kohti
Kiekkoilijat ovat päässeet vielä jäällekin kevään kunniaksi. Lapset ovat nyt todella nauttineet siitä, talvella kun pystyttiin pitkään tekemään vain oheisharjoitteita.
Kesällä on luvassa kesätreeniä. Pojat pelaavat jalkapalloa ja tekevät yksilöharjoitteita pari-kolme kertaa viikossa.
– Niinhän se menee, että kun kausi loppuu, seuraava kausi alkaa oikeastaan saman tien. Elokuussa taas mennään jäälle, Tommi muistuttaa.
Konsta ja Arttu osallistuvat kesällä Ilveksen kiekkoleirille. Konsta menee lisäksi Liigaleirille ja Arttu Teemu Selänteen leirille. Ohjelmaa riittää.
Arttu pukee ajatuksensa jääkiekkoharrastuksesta sanoiksi.
– Se on kivaa, että jääkiekko on tiimipeliä. Siinä ei olla yksin, vaan tehdään joukkueena asioita. Sekin on hyvä homma, että meistä kaikki ovat mukana.
Niina on huomannut, että lapsille on tärkeää nähdä vanhemmat katsomassa ja kannustamassa.
– Niin on. Ja sekin on tärkeää, että vanhemmat jaksavat kuskata meitä pelaamaan, Arttu muistaa lisätä.
