Sankka savupilvi ja kohta tämän jälkeen liekkejä tuhrahti Hiedan Saha Oy:n laitosten hakesiilosta tiistaina klo 17 tienoilla. Työväki oli hieman aiemmin lopettanut työnsä.
Navakka tuuli lietsoi tulta, joka eteni nopeasti siilon sahanpuoleiseen päähän kulkeutuen tulen katkaiseman hakekuljettimen myötä varsinaisen saharakennuksen seinän juureen.
Paikallinen sammutusväki ja erittäin ripeästi työskennellyt palokunta saivat uhkaavan palon tuotapikaa rajoitetuksi puiseen siiloon, joka paloikin pahoin. Siinä oli haketta ja kutteripurua muutamia kymmeniä kuutiometrejä.
Ins. Erkki Korri, joka ensimmäisenä havaitsi uhkaavan palon, sanoi että kerrankin oli sahamiehillä onnea: tuuli oli ”selän takana”, puhalsi palavasta paikasta poispäin järvelle. Jos se olisi ollut päinvastainen, olisivat tuhot olleet arvaamattoman raskaat.
Siilorakennus lienee kokonaan uusittava, niin ikään tarvitaan uusi hakekuljetin. Vahingot lienevät n. 50 000 mk näiden osalta.
Kun hakkeenvalmistus keskeytyy muutamaksi päiväksi, on sahaus vastaavasti lopetettava sahauksen sivutuotteen, pinta- ym. siivujen käsittelyvaikeuksien vuoksi. Toiminta pyritään aloittamaan mahdollisimman pian, haketuotanto aloittaa jo ennen uuden siilon tekoa. Hake voitaneen ohjata kuljettimesta sahan sivuun kasaan tilapäisesti.
Kipinä vaiko sähkö syynä?
Palopäivänä ei palon syttymisen aiheuttajasta ollut kuin arveluja. Tuhoutuneessa hakesiilossa on keskellä kuljettimen moottori sekä rakennelman ulkosivuilla valonheittäjiä. Peltiputki toi höyläämöstä tavattoman tulenarkaa kutterin purua ja sen tomumaista pölyä.
Jokin hankaus-kipinä saattaa olla syntipukki, ellei se ole sähkö – jota hanakasti aina syytetään. Tutkimus selvittänee asian.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 13.5.1971. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
