Paljon on puhuttu Suomen soista. Viime aikoina suopuheet ovat paneutuneet turpeeseen. Joukkoon on mahtunut outoja asioita. Niistä vaarallisin on soiden kuivatusojien tukkiminen. Tähän on saatu aihe hiilipäästöjen pienentämisestä.
Todellisuudessa turpeen joutuessa veden alle hapettomaan tilaan sen hajoaminen tuottaa metaania. Tämä kaasu tunnetaan pahimpana ilmaston lämmittäjänä. Pidetään Suomi metaanivapaana ainakin soiden suhteen.
Oikeaa soiden käyttöä on kasvattaa niillä energiapajuja. Se kasvaa nopeasti ja samalla sitoo suon ja ympäristön hiilidioksidipäästöt kasvuunsa. Kasvaessaan pensaikko tuottaa valtavat määrät kukintoja. Niistä kimalaiset ja muut pörriäiset saavat keväistä voimaa. Sitä ne tarvitsevat lennellessään pölyttämään ihmisten hedelmäpuutarhoja.
Mitä tahansa suota ei tietenkään ole järkevää muuttaa. Pienet suolämpäreet ovat metsäluonnon helmiä lakkoineen ja karpaloineen.
Energiapajun tuotantoon soiden pinta-alan on mieluiten oltava useita neliökilometrejä. Mutta hyvä se on pienikin apu Suomen valtavassa ilmasto-ohjelmassa. Luonto kiittää ihmisiä pörriäisten ahkeruudella.
Eelis Pulkkinen
Kuntavaaliehdokas
Keskusta (sit.)
