Oriveden, Juupajoen ja Länkipohjan alueellakin on paljon teitä, joiden kunto on osin suorastaan raivostuttavan huono. Joillakin asfaltoiduilla tiepätkillä joutuu pahimmillaan pujottelemaan vastaantulijan kaistalle, jotta autoilija pystyy välttämään teräväreunaisina ammottavat montut.
Erityisesti vierailla teillä tilanteet voivat olla hermoja raastavia. Autoilijoiden, moottoripyöräilijöiden ja muiden tiellä kulkijoiden on toki koko ajan oltava valppaita reagoimaan eteen tuleviin tilanteisiin, mutta monttu tiessä yllättää usein. Pikaisista ja hätäisistä väistöliikkeistä saattaa seurata myös tilanteita, joiden lopputulos on vakava.
Peltivauriot saa korjattua ja uudet renkaat hankittua, mutta ihmishenkeä ei takaisin saada. Onneksi kohtalokkaita onnettomuuksia näillä seuduilla tapahtuu kuitenkin harvoin.
Maaseudulla teiden kunto on asia, josta painavaa sanottavaa löytyy ympäri vuoden. Jos näin kesän kynnyksellä ratin takana kiukun nostavat montut, niin talvisin auraus tai sen puute kiristävät monen hermoja.
Maaseudulla, kuten Orivedellä ja Juupajoella, ei ole kovin helppo pärjätä ilman autoa. Mahdollista se varmasti on. Julkisen liikenteen varaan heittäytyminen vaatii kuitenkin suurta asennemuutosta ja tarkempaa omien menojen aikatauluttamista. Ennen kuin olemme siihen valmiita, pidetään tiet kunnossa ja ajetaan tarvittaessa riittävän varovaisesti.
