Mitä jäi käteen neljästä vuodesta?

Viisain sanakääntein evästi kaupunginvaltuuston väistyvä puheenjohtaja Riitta Jakara jatkavia päättäjiä valtuuston viimeisessä kokouksessa.

Hän toivoi valtuustotyöhön lisää pohtivaa ja innovoivaa keskustelua, jolle on vain järjestettävä oma paikkansa ja aikansa – myös valtuustoseminaarien välillä.

Jakara varoitteli irtopisteiden keruusta, joka voi kääntyä itseään vastaan. Erityisesti hän varoitti riitelystä, sillä riitelevän kunnan maine kiirii kauas ja on äärimmäisen vaikea korjata. Vastakkainasettelua luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden välillä Jakara pitää täysin turhana, sillä molempien pitäisi istua samalla puolen pöytää ja miettiä ratkaisuja kotikaupungin parhaaksi. Jokaiseen työyhteisöön käypä muistutus on kannustuksen positiivinen voima verrattuna arvosteluun.

Orivesiläinen veronmaksaja saattaa näin valtuustokauden vaihtuessa miettiä, mistä kautensa päättävä valtuusto jää historiaan. Tekikö se uusia avauksia, jollei sellaiseksi lasketa kaupunkimarkkinoinnin ideoimaa villasukkabrändäystä?

Valitettavasti valtakunnallista julkisuutta kaupunki sai vähemmän villasukkajuoksusta, enemmän surkuhupaisasta valtuustoaloitteesta, joka siirsi käsitykset Orivedestä hetkessä vuosikymmenten taakse.

Korona sotki paljon asioita, mutta leimasi lopultakin vain valtuustokauden loppuosaa, joten siihenkään ei voi kaikessa vedota.

Leave a Comment