Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli. (Heprealaiskirje 12:28-29.)
Juuri nyt elämme ajassa, jossa kaikki tuntuu järkkyvän. Globaali pandemia on muuttanut jokapäiväistä elämäämme, helteet jatkuvat jo neljättä viikkoa ja jopa Suomessa vihapuheen ja vastakkainasettelun määrä kasvaa. Vaikka aiemmatkin vuosikymmenet ovat olleet täynnä omanlaisiaan haasteita, juuri nyt ihmiskunta on aivan omanlaisensa haasteen edessä, sillä ilmastonmuutos ja sen seuraukset koskettavat aivan jokaista, ja koronakin on levinnyt kaikkialle maailmaan. Köyhät maat kärsivät, kun rikkaat länsimaat haalivat rokotteita, ja ilmastoraporttien tulokset saavat palan nousemaan kurkkuun.
Siksi sunnuntain hartausteksti puhuttelee minua tänään erityisellä tavalla. Kaiken epävarmuuden ja ahdistuksen keskellä Jumalan valtakunta on jotakin järkkymätöntä, varmaa ja pysyvää. Se on jotakin sellaista, mitä meidän ihmisten ahneus, itsekkyys ja vajavaisuus eivät pääse turmelemaan – jotakin sellaista, mitä me emme voi särkeä tai rikkoa. Meille luvattu taivaan valtakunta on toivoa ja luottamusta perimmäiseen hyvyyteen, joka on lähtöisin Jumalasta, eikä siksi ihmiskäsin murrettavissa.
Teksti ei kuitenkaan päästä meitä helpolla. Vaikka elämme lupauksesta ja toivosta käsin, emme silti voi ummistaa silmiämme siltä, mitä maailmassa tapahtuu juuri nyt. Raamattu kehottaa meitä palvelemaan Jumalaa hänen tahtonsa mukaisesti. Tähän tahtoon lukeutuu myös kehotus viljellä ja varjella meille annettua maailmaa, sekä jakaa omastamme pyyteettömästi. Kristityn vapaus on vapautta tehdä oikein ja pyrkiä elämään saamansa kutsun mukaisesti.
Meille on annettu järkkymätön, ikuinen toivo. Saamme katsoa siihen silloin, kun ahdistus tulevasta ja maailman synkästä tilasta uhkaa murskata meidät alleen – mutta emme silti saa sulkea silmiämme siltä, mitä ympärillämme tapahtuu.
Meidät on kutsuttu, eikä Jumala kadu kutsuaan. Kerran on aika juhlia, mutta siihen asti meidän on luotettava Jumalan lupaukseen ja tehtävä työtä, jotta Jumalan valtakunta näkyisi jo nyt meidän keskellämme.
Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. (Galatalaiskirje 6:9).
Kristuksen rauhaa toivottaen,
Miina Kurjenmiekka
kesäteologi, Oriveden seurakunta
