Tämän sunnuntain evankeliumitekstin aiheena on totuus ja harha. Siinä Jeesus vertaa hänen sanomaansa uskovia järkevään mieheen, joka rakentaa talonsa kalliolle. Kalliosta talo saa vahvan pohjan elämälleen,
eikä se horju myrskyjen tullessa, eivätkä sateet saa kaivettua maata sen alta. Hiekalle rakentava ei puolestaan ole saanut talonsa perustuksia niin syvälle, että talo kestäisi myrskyn keskellä.
Kun avaan luentoraamattuni, sen sisäkannessa on minulle kirjoitettu teksti toisesta kirjeestä Timoteukselle: ”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” Siinä on minusta lämmin luottamus lukijan kykyyn olla varma siitä, mistä pitää kiinni, mihin luottaa. Katkelma toimii muistutuksena siitä, kuinka uskostaan kannattaa pitää kiinni, vaikka monenlaiset tuulet
vetäisivät eri suuntiin ja sateet piiskaisivat ikkunoita.
Elämässä tapahtuu paljon muutoksia: muutamme töiden ja opiskelujen perässä, arkiset piirit ja ehkä seurakunnatkin vaihtuvat. Samalla törmää erilaisiin tulkintoihin ja ajatuksiin siitä, mikä on totta ja hyvää ja mikä ei. Täysin vastakkaisetkin tulkinnat esimerkiksi oikeudenmukaisuudesta voivat molemmat kuulostaa järkeviltä, kunhan ne vain perustellaan hyvin.
Vaikka monenlaisia asioita sanotaan totuudeksi, voin nojata aina uskooni. Se on muotoutunut koko elämäni ajan, ja se auttaa punnitsemaan asioita, joita kohtaan ja päätöksiä, joita tulee tehtyä. Hyvänä perussääntönä on, että opetus, josta välittyy evankeliumi ja Kristuksen rakkaus, vahvistaa uskomme perustuksia. Epäluottamuksen ja vihan kylväminen ihmisten välille puolestaan hajottaa meitä ja on kuin vesi, joka kaivaa maata itsemme ja muiden jalkojen alta.
Jotta erottaisimme oikean opetuksen väärästä, meidän tulee ymmärtää kristinuskon perusasiat. Juuri tätä varten on olemassa rippikoulu, jossa tänäkin kesänä olen saanut olla nuorten kanssa ihmettelemässä uskon
ja elämän kysymyksiä. Rippikoulutyössä saa ikään kuin seistä nuorten kanssa kalliolla meren rannalla ja laskea heidän kanssaan perustuksia heidän tulevaa elämäänsä varten.
Kuka tahansa taloa rakentanut tietää, että perustusten laskeminen vaatii niin hartiavoimia kuin ajatustyötä. Rippikoulun ulkoläksyjen opettelu on juuri tällaista perustusten laskemista, joka voi ajoittain nostaa hien opettelevan otsalle ja herättää kysymyksen ”miksi me opetellaan näitä?”.
Ajoittain tahmeiltakin tuntuvia ulkoläksyjä opetellaan juuri siksi, että ne antavat perusosaamisen siitä, mitä Jeesus opetti ja siitä, mitä evankeliumi todella tarkoittaa. Vaikka sanamuodot saattavat haalistua vuosien saatossa, saattaa niiden sanoma jossain hetkessä puhutella ja antaa suuntaa ja toivoa.
Rippikouluissa puhumme aina paljon siitä, kuinka pelastus tulee meille yksin armosta ja yksin uskosta Kristuksen pelastustyöhön. Emme voi omilla ponnistuksillamme muuttua niin täydellisiksi, että saisimme sen kautta pelastuksen. Asia on oikeastaan päinvastoin: Jeesuksen rakkauden tunteminen muovaa meitä niin, että alamme toimia aina vain enemmän rakkauden lain ja Jumalan tahdon mukaan. Tällöin meissä saavat vaikuttaa hengen hedelmät, kuten rakkaus toisiamme ja Jumalaa kohtaan, ilo, kärsivällisyys, ystävällisyys ja hyvyys.
Kaikki tämä tekee meidän perustuksistamme kestävän.
Tiina Leppänen
Oriveden seurakunnan kesäteologi
