Eräjärven Tupateatterissa saa lauantaina ensi-iltansa Antti Hopian tekstiin perustuva farssi Lenin jäillä.
Lue lisää: Jäihin pudonnut Lenin tupsahtaa keskelle Eräjärven kylää – Tupateatterin ensi-ilta lähestyy
Ohjaus on toistaiseksi Jarmo Skönin viimeinen Eräjärvellä.
– 11 vuoden rupeama päättyy tähän ohjaukseen, mutta en kuitenkaan sano hyvästejä.
Eräjärvelle Skön päätyi vuoden 2010 syksyllä sattumalta.
– Kollegani oli sopinut tulevansa ohjaamaan Tupateatteriin, mutta hän saikin sitten opiskelupaikan toiselta puolen Suomea. Lupasin tulla sijaistamaan häntä vuodeksi.
Jarmo Skön laskeskelee, että hän on ohjannut Eräjärvellä 18 kokopitkän ensi-illan lisäksi kourallisen lastenryhmä Junnutupiksen esityksiä.
– On ollut ihailtavaa katsoa, kuinka upeasti ihmiset sitoutuvat projekteihin. Harrastajuus nähdään täällä oikeana tekemisenä, ja tästä pieteetistä tykkään.
Vaikka kaikkeen tekemiseen liittyy hienoja muistoja, Jarmo Skön nostaa esiin vuoden 2013 Missä on kotisi, enkeli? -esityksen.
– Tässä absurdissa draamassa oli normaaliin verrattuna paljon toisenlaista tekemistä, sillä se ensinnäkin tehtiin todella nopealla aikataululla, vain kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Lisäksi se oli siirrettävä eli esitimme sitä myös kulttuurivaihdon myötä Petroskoin suomalaisessa teatterissa Venäjällä sekä Tampereella Ylioppilasteatterissa, Skön kertoo.
Erityisellä lämmöllä Jarmo Skön muistelee Rönnin kesäteatteria.
– Kesäteattereihin liittyy hienoja hetkiä. Esimerkiksi Rikos ja rakkaus. Siinä oli erittäin vaativa Jari Tervon teksti ja paljon mustaa huumoria. Näiden lisäksi oli mukana sellaisia elementtejä kuten kaksi pyörivää näyttämöä ja oikeita autoja.
Intohimolla ja suurella sydämellä
Kaikkein parhaimmat muistot liittyvät kuitenkin ihmisiin. Jarmo Skön laskeskelee, että on Eräjärvellä tehnyt töitä vähintään sadan teatterinharrastajan kanssa.
– Täällä tehdään teatteria suurella sydämellä intohimoisesti. Lisäksi Eräjärvellä on ollut rohkeutta lähteä kokeilemaan erilaisia näytelmiä, vaikeitakin tekstejä, joissa on taiteellista haastetta ohjaajallekin.
Jarmo Skön huomauttaa, ettei tällainen ole mahdollista suinkaan kaikissa harrastajateattereissa.
– Mutta se, että olemme tehneet kaikkea draamasta tragediaan, absurdia tekstiä ja nyt farssia, tarjoaa erilaisia kokemuksia myös erilaisille yleisöille.
Eräjärven työväen näyttämön työskentelyä Jarmo Skön kuvailee avoimeksi.
– Ainahan tämä työ ei ole helppoa ja joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja. Inhimillisyys on kuitenkin muistettava aina, sillä muu elämä kulkee tässä myös mukana.
Eräjärvelle tullessaan Jarmo Skön ei tiennyt sieltä etukäteen mitään. Orivesi oli tullut tutuksi junan kuulutuksissa matkalla Tampereelle. Nykyään Tampereella asuva Skön on kotoisin maaseudulta Juvalta, Etelä-Savosta.
– Samaistuin Eräjärvellä siihen, että teatterille ei päässyt julkisilla. Silti täällä on haluttu taiteen ja kulttuurin tekemisellä tehdä eläväksi omaa yhteisöä ja koko Orivettä.
”Tehdään vielä seuraava juttu”
Ajokilometrejä on vuosien varrella kertynyt ja päivät venyneet, mutta automatkoilla on voinut pohtia teatteriin liittyviä asioita ja elämää ylipäätään. Skön kuvaakin automatkojaan Eräjärvelle rituaalisiksi siirtymiksi.
Hän myös huomauttaa, etteivät kaikki näyttelijätkään ole eräjärveläisiä, vaan heitä on tullut vuosien saatossa muun muassa Akaasta, Tampereelta, Kangasalta, Ruovedeltä ja Lempäälästä.
– Olenhan minä välillä ajatellut, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta sitten olen aina päätynyt siihen, että tehdään vielä seuraava juttu, Jarmo Skön nauraa.
Nyt tuota seuraavaa juttua ei ole luvassa, vaan Jarmo Sköniä odottavat uudet tuulet. Edelleen hän jatkaa teatterin opettamista ja ohjaamista muun muassa Pirkan opistossa, mutta entistä enemmän hän haluaa keskittyä taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden edistämiseen niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.
– Olen mukana monissa projekteissa, joissa edistetään taidetta ja taiteen tekijyyttä uudesta näkökulmasta. Keskiössä näissä ovat muun muassa kehitysvammaiset ihmiset ja osallisuus.
Jarmo Skön toimii myös rehtorina taidekoulu Vimmartissa, joka on yhdenvertaisen taiteen oppilaitos.
– Kaikkein tärkeintä on kulttuurin mahdollistaminen ja saavutettavuus kaikille.
