Hiilikauppa on hurjaa touhua. Yksi toiminta vähentää näennäisesti hiilidioksidin päästöjä energian tuotannossa. Toinen puoli vähentää Suomen metsien hiilensidontakykyä. Näin on käymässä nykyisin villisti laajenevan tuulivoimaenergian tuotannossa.
Ylös 300 metriin ylettyvät myllyjen lavat tuottavat tasaisesti energiaa. Matalammilla tasoilla tulen tuottavuus on vuositasolla vain 65 prosenttia.
Suuret tuulivoimalat tarvitsevat valtavat määrät rakennusaineita kuten betonia, lasikuitua ja harvinaisia maametalleja. Noiden kaikkien tarvikkeiden tuotannot ovat teollisuuden suurimpia energiasyöppöjä. Teräsbetonia ei voi lasikuidun tapaan kierrättää millään keinolla. Nehän tosin voisi kuskata mereen ja rakentaa niistä saari. Sinne taas tuulivoimalat pystyyn.
Sähkölle tarvitaan siirtolinjat. Ne halkovat Suomen metsiä parinkymmenen metrin levyisinä aukeina. Niiltä alueilta ovat hiilinielut hävinneet, eikä niiden paikalle voi uusia istuttaa.
Koko homma vaikuttaa hölmöläisten talon rakennushommalta. Yhdellä keinolla hiilinielua lisätään ja toisella ikään kuin huomaamattomasti lisätään hiilipäästöjä ilmakehään.
Eelis Pulkkinen
geologi, eläkkeellä
