Silloin te tiedätte, että minä, Herra, olen teidän Jumalanne ja asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Jerusalem on oleva pyhä, muukalaiset eivät enää koskaan tunkeudu sinne. Tuona päivänä vuoret tihkuvat rypäleitten mehua, kukkulat vuotavat maitoa, ja kaikki Juudan purojen uomat ovat tulvillaan vettä. Herran huoneesta kumpuaa lähde, se kastelee Sittiminlaakson. (Joel 4:17-18)
Elettiin vuotta 1997, kun yläpuolella oleva Raamatun kohta tarttui tiukasti osaksi minua. Silloin Israelissa sijaitsevat Josafatin ja Sittimin laaksot siirtyivät ajatuksissani Korkeakosken Pikkukirkon ja Juupajoen rotkon maisemiin.
Koin voimakkaasti noissa jakeissa kuinka Jumala tulee vaikuttamaan ihmisiin Pyhän Henkensä kautta juuri Korkeakosken Pikkukirkossa. Rotkon partaalla olevasta kirkosta tulee lähde, josta ihmiset saavat ammentaa Elävää vettä. Herätyksen tuulet saavat kirkon arkiset hirret natisemaan.
Samana vuonna olin myös innostunut lapsille suunnatusta Mukulamessusta ja päätin järjestää sellaisen uudessa työpaikassani Onnistaipaleen koulussa. Muutimme koulun isoimman luokan kirkkosaliksi ja pyysimme Kari Mattilaa papiksi. Hiukan seurakunnassa oltiin ihmetelty sitä, että koulussa haluttaisiin järjestää oikea messu.
Kari saapui paikalle ja kirkkovuoden teemana oli tuolloin adventin aika eli Jeesuksen odottaminen. Oppilaat kuuntelivat, kuinka pappi siirsi tutun Raamatun kertomuksen nykyaikaan. Kun Jerusalemissa Jeesus ratsasti aasilla hevosen sijaan, niin Kari sanoi, että jos Jeesus saapuisi nykypäivänä, hän valitsisi kulkuneuvokseen varmasti upean Mersun tilalle vaatimattoman Ladan.
Ajat ovat kuluneet ja koulujen kristillinen kasvatus ajetaan yhä ahtaammalle ja ahtaammalle. Haikeana ajattelen noita aikoja kristillisesti valveutuneessa Onnistaipaleen koulussa, jonka toiminta lakkasi valtuuston päätöksellä vuonna 2007. Koulusta jäi ihania muistoja rakkaista oppilaista ja heidän yhtä tärkeistä vanhemmistaan sekä muistakin kyläläisistä.
Valtuustot eivät voi kuitenkaan lakkauttaa unelmia ja hengellinen näky rotkon partaalla olevasta Pikkukirkosta ei ole kuollut, sillä nyt jo tiedän, että Jeesus on Pyhän Henkensä kautta varmasti paikalla tarjoilemassa lähteestään Elävää vettä kansalleen, kun se vain alkavan herätyksen innoittamana tahtoo saapua sitä hakemaan.
Kuten Kari Mattila siirsi adventin tapahtumat nykyaikaan puheessaan Onnistaipaleen oppilaille, haluan minäkin nyt adventin aikana näin tehdä.
Tänä vuonna adventin koittaessa voimme leikitellä seuraavalla ajatuksella. Nyt kun kirkkovuoden tekstien mukaan alamme odottaa Jeesusta saapuvaksi ja laulamme Hoosiannaa, voisimme miettiä, kuinka Vapahtajamme Jeesus Kristus Oriveden seurakunnan mahtavan valkoisena hohtavan kivikirkon sijaan valitseekin pienen vaatimattoman syrjässä sijaitsevan Pikkukirkon Juupajoella.
Tällainen pieni ajatusleikki minulle kirjoittajana suotakoon ja anteeksi annettakoon, sillä edelleenkin uskon unelmaani ja siihen, kuinka kansat päättävät kääntyä rotkon partaalta kohti lähteestä virtaavaa Elävää vettä. Pidä huolta, että olet silloin paikalla…
Siunaukset riittävät kyllä alueen muihinkin kirkkoihin.
Juha Hakonen
kristitty unelmoija Juupajoen kappeliseurakunnasta
