Liikenne päästöineen on ollut ympäristön syntipukkina viimeiset 50 vuotta.
Rikkipitoisista polttoaineista syntyy ilmakehään rikkihappoa, joka happamena sateena laskeutuu maahan. Tämä oli aikoinaan vakava ongelma Itä-Lapissa. Sinne tulivat happamat sateet Kuolan kaivoskombinaatin rikkipäästöistä ja havupuusto harsuuntui. Tuhoja pienensi se, että tuulen suunta oli yleensä pohjoiseen.
Seuraava paha oli lyijy, jota lisättiin bensiiniin oktaaniluvun nostamiseksi. Siitä seurasi, että tien varren marjat ja sienet ovat lyijyllä myrkytettyjä.
Nyt on esillä hiilidioksidin vähentäminen liikennepäästöistä. Päästöjä ei oikeasti mitata, vaan ne määritetään kulutuksen mukaan. Siten verotusperuste on karkea arvio todellisista päästöistä. Tätä varten on VTT tehnyt Liikenneviraston pyynnöstä ohjelmiston. Sen avulla lasketut maa-, ilma- ja meriliikenteen päästöt ovat todella summittaisia ja yläkanttiin meneviä arvioita.
Bensiini ja diesel ovat maaöljystä puhdistettuja hiilivetyjä, joten niissä ei ole juuri lainkaan rikkiä. Polttomoottorissa näitä poltetaan räjähdysmäisesti kovassa paineesssa. Sylinterissä tapahtuva räjähdys on moottorin käyttövoima. Siinä palavat hiilivedyt. Hiilestä tulee hiilidioksidia ja vedystä vettä. Hiilidioksidia liukenee pakoputkessa vesihöyryyn ja tämä jäähtyessään tiivistyy vedeksi. Sen tuloksen huomaatte auton käydessä tyhjäkäynnillä: pakoputkesta tippuu nestettä. Se on hapanta vettä.
Pakoputkesta tulevan tavara ei ole aivan sitä, mitä uskotaan. Kovilla kierroksilla moottorista tulee hiilidioksidia, häkää, vesihöyryä ja hiilihappoista vettä. Tyhjäkäynnillä ilmaan ei tule käytännössä lainkaan hiilidioksidia, vaan se liukenee vesihöyryyn ja tippuu pakoputkesta kuten olette havainneet.
Tästä voidaan päätellä, että polttomoottorilla kulkevan liikenteen päästöt eivät ole pelkästään kulutuksen perusteella laskettavissa. Pakokaasujen haitat olivat merkittävät silloin, kun ne sisälsivät rikkiä.
Eelis Pulkkinen
Orivesi
geologi, eläkkeellä
