Ensi sunnuntai on Kynttilänpäivä ja Yhteisvastuukeräyksen aloitussunnuntai. Kynttilä on kirkollisessa perinteessä muistamisen ja toivon merkki.
Evankeliumissa olemme temppelissä Simeonin, Jeesuksen ja hänen perheensä mukana. Siellä Jeesuksen vanhemmat tapaavat iäkkään, Jumalaan luottavan miehen Simeonin, joka on saanut Pyhän Hengen kautta vakuutuksen, ettei kuolisi ennen kuin olisi saanut nähdä Pelastajan.
Simeon otti Jeesus-lapsen syliinsä ja sanoi ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi”. Silloin vanhasta Simeonista puhkeaa esiin ilo ja kiitollisuus. Hän saa rauhan.
Kynttilä on vertauskuva Kristuksesta, maailmaan valon tuoneesta Pelastajasta. Valon Kristus haluaa poistaa meistä elämän pelon, pelon tulevaisuutta kohtaan ja vapauttaa menneisyyden painolasteista. Kaipaus yhteyteen Jumalan kanssa on kaipausta pimeydestä valoon.
Sunnuntaina alkava Yhteisvastuukeräys on nuorten asialla. Keräys antaa mahdollisuuden auttaa erityisesti koronapandemiasta kärsiviä lapsia ja nuoria Suomessa ja maailmalla.
Kerättävillä varoilla autetaan nuoria kuromaan kiinni menetettyjä mahdollisuuksia koulussa, harrastuksissa ja ystävyyssuhteissa.
Tämä aika tarvitsee toivoa. Toivo on annettu Kristuksessa maailmaan. Hän haluaa olla mukana arjessamme. Lähimmäisyyden toteutuminen tarvitsee meitä, voimme jakaa arjessa toivoa. Me voimme olla Kristuksen käsinä ja jalkoina maailmassa.
Irja Askola on kirjoittanut kirjassaan, Pöytä katettu kaikille, kohtaamisesta nuorten asialla.
”Rukoilemme kirkkoomme, kaduillemme ja kortteleihimme runsain määrin varavanhempia ja lähiviisaita, kummeja ja lasten kavereita. Heitä, jotka toivottavat tervetulleeksi, kauhistelematta ja turhia kyselemättä. ”Kiva, kun olette olemassa” – se riittää. Ja joskus lisämausteena pieni arkiapu.”
Sinuakin kutsutaan kirkkoon Kynttilänpäivän perhemessuun. Kynttilänpäivänä sytytetään kuusi kynttilää alttarille. Päivän liturginen väri on valkoinen, ilon ja toivon väri.
Irmeli Nylander
diakonissa
