Ruotsalainen Roger Karlsson ennätti 80 vuoden kunnioitettavaan ikään ennen kuin tuli lähteneeksi ensimmäistä kertaa jääkiekkoilun MM-turistiksi.
Tampereelle Rogerin houkutteli mukaansa hänen poikansa Patrik Vincent, ja kokemus on ollut kummankin mielestä erittäin hyvä.
– Onhan tämä hienoa, kun parin koronavuoden jälkeen ihmiset eri maista saavat taas vapaasti kokoontua yhteen nauttimaan tällaisista tapahtumista. Kaikilla tuntuu olevan hymy huulillaan, eikä huligaaneja näy missään! Roger kiittelee.
– Niin, huliganismi taitaakin olla enemmän jalkapalloväen ongelma. Jalkapallokentällä pelaajat eivät lyö toisiaan, mutta stadionin ulkopuolella fanit siitäkin edestä. Kiekkoilijat saattavat välillä vähän lyödäkin kaukalossa, mutta pelin jälkeen kaikki ovat ystäviä, Patrik säestää.
Kummankin kotipaikka on Örebro ja suosikkiseura tietenkin SHL:n Örebro HK, joka putosi tällä kaudella puolivälierissä Luleålle voitoin 1–4. Luleå jäi lopulta kakkoseksi hävittyään seitsemännen finaalin Färjestadille.
”Järjestelyissä on ajateltu kaikkea”
Patrik Vincentille MM-reissu on toinen ensimmäisen suuntauduttua Kööpenhaminaan neljä vuotta sitten. Tamperelaisten tapa rakentaa kiekkokarnevaali on tehnyt häneen suuren vaikutuksen:
– Järjestelyissä on ajateltu kaikkea, mitä vieraat tarvitsevat. Turnaus näkyy kaupungilla, ja keskustassa on todella helppo liikkua. Sitten on tällaisia ulkopaikkoja, joissa voi katsoa pelejä isolta screeniltä,
Isä ja poika -parivaljakko bongattiin sunnuntaina Keskustorin fan zonelta seuraamassa Yhdysvaltain ja Itävallan peliä. Sen jälkeen oli vielä edessä illan ottelu Ruotsi–Tshekki ja maanantaina kotimatka.
– Eipä täällä ehtinyt vierailla kaupungin ulkopuolella, mutta nähtävää riitti täälläkin, sillä en ollut aiemmin käynyt Tampereella. Muutaman kerran olen katsonut yleisurheilun Finnkampenia Helsingissä, Patrik kertoo.
– Nokia-areena on todella hieno halli – paljon parempi kuin Tukholman Globen, joka on rakennuksena aivan iso ja korkea. Ei siellä synny oikein kunnon tunnelmaa, hän vertailee.
Matkustaminen ulkomaille ei arveluttanut Patrikia huolimatta erittäin kireästä maailmanpoliittisesta tilanteesta.
– Olemme nyt aika lähellä Venäjää, mutta kuitenkin täällä tuntuu hyvin turvalliselta. Matkustan kuukauden päästä Kroatiaan, enkä oikein osaa pelätä. Pitää vaan elää normaalia elämää.
Roger on samaa mieltä:
– Kaikkihan sen näkevät, mitä Venäjä tekee Ukrainassa, mutta ei minua huolettanut lähteä matkaan.
Suomi – Ruotsi olisi unelmafinaali
Roger Karlssonilla on vankka lajitausta jääkiekkoilun monelta kantilta.
– Pelasin 1970-luvulla silloisessa kakkosdivisioonassa, kunnes rupesin erotuomariksi. Sen jälkeenkin olen tietysti seurannut kiekkomaailmaa tiiviisti, hän kertoo.
Veteraani ei halua veikata, mitkä joukkueet selviytyvät Tampereen MM-finaaliin, mutta hänellä on sama toive kuin pojallaankin: Ruotsi ja Suomi tietenkin!
– Sinne asti on niin pitkä matka, että mitä tahansa voi tapahtua. USA:lla ja Kanadalla on hyviä NHL-pelaajia, ja Suomellakin muutamia, Roger miettii.
– Kyllähän Tre Kronor vastaan Leijonat olisi hieno päätös turnaukselle. MM-finaali on aina hieno tapahtuma, mutta Suomea vastaan joka ikisellä vaihdolla ja taklauksella on tavallistakin suurempi merkitys, Patrik jatkaa.
– Puolivälierä on aina paha paikka, josta seurauksena voi olla täysfiasko, hän muistuttaa.
Viime keväänä Riiassa Tre Kronor koki suorastaan katastrofin, kun edes paikkaa pudotuspeleistä ei herunut. Päävalmentaja Johan Garpenlöv pesi jonkin verran kasvojaan Pekingin olympiakisojen nelossijalla, mutta Roger ja Patrik eivät oikein pidä hänen johtamistyylistään.
– Garpenlöv on turhan passiivinen. Tapahtui kaukalossa mitä tahansa, hän seisoo vaihtopenkin takana kädet puuskassa, Patrik hymähtää.
