Olen vanha uskova. Olen saanut olla uskossa jo pian neljäkymmentä vuotta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä yksinkertaisemmaksi uskoni ja rukouselämäni tulevat.
Nuorempana vierailin erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa ahkerasti väsymiseen saakka. Lapsenikin patistin mukaan, välillä varmaan lahjoenkin heitä, luulen niin.
Uskon kuitenkin, että seurakuntayhteys toisiin kristittyihin antoi hyvän pohjan niin omalle kuin lastenikin uskonelämälle. Sanan kuuleminen ja rukous tulivat luonnolliseksi osaksi koko perheen elämää ja on sitä toki edelleen.
Elämän matkan varrella uskonelämä ja samalla myös rukouselämä ovat muuttuneet kiihkeästä puristamisesta enemmän levolliseen luottamukseen, Herran varaan jättäytymiseen.
Joku tuore, intoa täynnä oleva, raikas uskova saattaa ajatella, että onpas siinä penseä uskova, ei näy juuri intoa tuon ihmisen rukouselämässä, saati uskonelämässä.
Hän voi jopa osittain olla oikeassakin. Rukouselämäni kun on usein niin yksinkertaista kuin publikaanin huudahdus: ”Herra armahda ja auta!”
Rukouksissani luottamus Isän huolenpitoon näkyy siinä, ettei kaikkea tarvitse selittää hänelle. Herra kyllä tietää mitä tarvitsen, mitä ihmiset ja tilanteet, joiden puolesta rukoilen, tarvitsevat. Herra tietää mikä meille on parasta, vaikka useinkaan emme sitä itse tiedä.
Aamulla saatan huokaista lyhyen rukouksen: ”Herra tänään on taas niin paljon muistettavaa, armahda ja auta.” Ja yleensä Herra auttaa tavalla tai toisella. Hän lähettää eteeni ihmisen, joka tuo tyhjiä pulloja Toivontuvalle, mistä mieleeni muistuu, että piti hakea mehuja Pikkukirkolta myyjäisiin myytäväksi.
Toisena päivänä Hän lähettää vanhainkodilla hoitajan juuri sopivasti eteeni käytävällä, että tiedän kenen luo pitäisi erityisesti sinä päivänä mennä sielunhoitokäynnille.
Joskus aamulla ylitsepääsemättömältä vuorelta näyttänyt päivä iltaa tultaessa onkin monen monista tehtävistä ja muistamisista huolimatta valloitettu aivan aikataulussa ja ilman suurempaa panikoimista. Illalla kiitollisin mielin tuntuu kuin Herra puhuisi sydämelle: ”Katsohan, minä pidän kyllä kaikesta huolen.”
Tämän Herran puheen sydämelle vahvistaa myös Raamattu, jossa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina, minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33)
Jos olet kokenut joskus alamittaisuutta rukouksen suhteen, haluan rohkaista sinua. Yksinkertainen publikaanin rukous on vain huokaus, hengittämistä. Siinä ei tarvitse sanoja viljellä. Jättäydytään vaan Herran kainaloon ja luotetaan, sillä Hän voi.
Tiina Suoniemi-Hakonen
diakoni
Juupajoen kappeliseurakunta
