Amatsoniitti, diapaasi, turmaliini, jaspis, hopea, kvartsi. Näistä kaikista syntyy Eelis Pulkkisen käsissä koreita kivikoruja.
– Kun kiviä on räjäytetty, niihin jää hiushalkeamia. Halkeamia ei huomaa, koska ne ovat hiusta ohuempia. Ne huomaa vasta sitten, kun kiillotusaine menee rakoon ja syntyy ohut, valkoinen viiva, kertoo Pulkkinen kivikorujensa näyttävistä kuvioista.
Korujentekijä on eläkkeellä oleva geologi, joka on asunut Orivedellä nyt toista vuotta. Orivedelle hän on päätynyt monen mutkan kautta.
Liperissä Pohjois-Karjalassa syntynyt Pulkkinen kävi koulunsa Joensuussa, jossa hän valmistui 60-luvun puolivälissä ylioppilaaksi.
Sen jälkeen hän kävi armeijan ja muutti Turkuun opiskelemaan. Siellä hän luki itsensä lisensiaatiksi, ja työskenteli sen jälkeen kaupungissa geologina.
Geologi meni Turussa naimisiin, mutta vaimo ei aikonut kaupunkiin jäädä. Pariskunta pakkasi laukkunsa ja muutti Lappiin.
He rakensivat talon Rovaniemelle, ja vuosien kuluessa lapset Susanna ja Miika varttuivat, ja lähtivät yliopistoon opiskelemaan. Pulkkinen muutti vaimonsa kanssa myöhemmin Raanujärvelle, jonne he rakensivat myös talon.
Löysi kultaa, esimies kimpaantui
Pulkkinen työskenteli Rovaniemellä Geologian tutkimuslaitos GTK:ssa geokemistinä. Geokemian osastoa johti professori Otaniemestä käsin.
– Hän sanoi minulle, että kun tässä on tätä geokemiallista kartoitusta paljon tehty, niin miksei niitä tuloksia käytettäisiin nyt malminetsintään, Pulkkinen kertoo.
Pulkkinen tarttui tuumasta toimeen, ja aloitti työskentelyn Sodankylässä Pahtavaaran ympäristössä, josta löytyi lopulta pieni kultaesiintymä.
Kultaesiintymän löytyessä Pulkkinen antoi Lapin Kansalle haastattelun, ja pian muutkin mediat kiinnostuivat. Esimies suuttui medialle puhumisesta Pulkkiselle, koska tutkimuslaitoksen johdon piti esitellä kultaesiintymä Pulkkisen sijaan lehdistölle.
Pulkkisella oli muutenkin johdon kanssa napit vastakkain, sillä he olivat riidoissa palkka-asioista. Lopulta pomojen vaihtuessa palkka-asiat saatiin sovittua.
Pulkkinen teki myös muita töitä 80- ja 90-lukujen taitteessa. Hän suunnitteli ja järjesti Rovaniemellä vuonna 1989 kansainvälisen tiedekonferenssin nimeltään Symposium on Environmental Geochemistry in Northern Europe.
Pulkkinen toimi myös konferenssin puheenjohtajana Rovaniemellä. Sen jälkeen hän kävi esittelemässä tuloksia muiden järjestämissä konferensseissa Ruotsissa ja Puolassa.
– Se oli suurin saavutukseni, hän kertoo.
Muutti Orivedelle lähelle tytärtä
Miten Lapin erämaat tunteva Pulkkinen sitten päätyi Orivedelle?
– Tyttäreni muutti tänne päin ensin asumaan miehensä luokse Tampereelle, hän kertoo.
Myöhemmin tytär ja hänen miesystävänsä muuttivat Kangasalle, ja lopulta Pulkkisen tyttären Susannan hevosharrastus toi heidät Oriveden Rovastinmäelle, jossa oli paremmat mahdollisuudet ja sijainti hevosharrastukselle.
Muutto lähelle tyttären asuinpaikkaa vaikutti mukavalta vaihtoehdolta. Pulkkinen on käynyt siellä auttamassa kodin töissä.
– Nyt siellä on kasvimaan teko käynnissä, sen vuoksi kynnysmatto on ihan savessa, hän naurahtaa.
Pulkkisen poika Miika taas on töissä Frankfurtissa Euroopan keskuspankissa.
Oli ehdokkaana kuntavaaleissa
Päätös muuttaa ei ollut pelkästään helppo, sillä Pulkkisen naisystävä ei voinut muuttaa Rovaniemeltä Orivedelle Pulkkisen mukana. Ikävä on Pulkkisen mukaan tullut, mutta hän suhtautuu asiaan kuitenkin tyynesti.
– Kun on jokin asia sovittu, niin sitten se on niin. Sitä on turha ikävöidä mitä ei kuitenkaan saa, hän toteaa.
Pian kaksi vuotta Orivedellä asunut Pulkkinen pitää paikkaa hyvällä tavalla rauhallisempana kuin Lappia.
Pulkkinen oli Keskustan ehdokkaana Oriveden kuntavaaleissa viime kesänä. Puolueen Marjo Mäkinen-Aakula oli pyytänyt häntä tulemaan ehdokkaaksi.
– Kävelimme tunnin tuolla kylällä, keskustelimme ja sitten sanoin, että laita ne paperit tulemaan niin minä suostun, Pulkkinen sanoo.
Pulkkinen sai vain kolme ääntä, mutta oli kuitenkin tyytyväinen kokemukseen, sillä kesän aikana sai työskennellä hienojen ihmisten kanssa. Hän ei tullut valituksi kaupunginvaltuustoon, mutta pääsi ympäristölautakunnan varajäseneksi.
Kivikorujen tekoon tarvitaan yllättävä ainesosa
Pulkkisen erikoinen kiviharrastus alkoi Rovaniemeltä, jossa hän oli mukana Napapiirin korukivikerhon toiminnassa. Siellähän sai oppinsa korukivien käsittelyyn.
– Kivien hiontaan pitää keskittyä niin, ettei päässä ole muita ajatuksia, muuten siinä menee sormet ja kynnet, hän toteaa.
Pulkkinen kertoo hiovansa nykyään kivikoruja pääosin Eräjärven kivikerhon tiloissa. Hän on myynyt tekemiään koruja Oriveden taitokeskuksessa eli Auvisen talossa myyntinäyttelyssä, jonne hän on viimeksi vienyt korujaan kuukausi sitten.
Pulkkista harrastuksessa kiehtoo se, miten oma silmä ja mielikuvitus kehittyy. Kivenmöhkälettä työstäessä pitäisi olla kuviteltuna kirkkaana mielessä, millainen teos siitä tulee.
Kiviharrastaja käyttää työvälineenään kiveä leikkaavaa timanttisahaa. Kiven hiominen aloitetaan karkealla levyllä, ja siitä mennään vähitellen hienompaan ja hienompaan hiontaan.
– Vähitellen kun kiveä hioo, niin sieltä paljastuu kuvioita, hän kertoo.
Kuvion löytymisen jälkeen kivi hiotaan pyöreäksi siten, että kuvio on näkyvissä.
Työprosessissa tarvitaan yllättäen myös vettä. Vedellä jäähdytetään hiomalevy ja huuhdellaan kivijauhe levyn pinnasta. On tärkeää muistaa, että huuhteluvettä ei saa kaataa viemäriin.
Lopuksi kivi kiillotetaan tinaoksidilla.
Korukivien työstämisessä toteutuu sama ilmiö kuin muunkin taiteen kohdalla: iso osa teoksista jää pöytälaatikkoon, kun kivestä ei tulekaan kuvitellun kaltaista.
Parhaiten onnistuneet pääsevät näytille ja myyntiin. Pulkkisen arvion mukaan vain joka kymmenes kivi onnistuu.
Oman työn tulokset tuntuvat hyvältä kädessä. Ja hyvältä ne myös näyttävät.
