Olen asunut Eräjärvellä reilun kymmenen vuotta ja käyttänyt Oriveden kaupungin palveluja päiväkodin ja koulun muodossa.
Näiden kymmenen vuoden aikana olen kiinnittänyt huomiota Eräjärven päiväkodin ja koulun henkilökunnan suureen vaihtuvuuteen. Joskus vaihtuvuus on työntekijän oma päätös, mutta joskus ei.
Eräjärvi, pieni paikka kun on, päiväkodin toiminta ei ole samanlaista kuin isommissa päiväkodeissa. Ei ole taukoja, esimerkiksi kahvit juodaan samalla, kun lasten kanssa pelaillaan tai askarrellaan. Kuulemani mukaan tämä on yksi niistä syistä, miksi Eräjärven päiväkotiin on hankala saada työntekijöitä.
Sijaintikaan ei ole mikään ihanteellisin, jos asuu jossain vähän kauempana. Paljon on hyvää, mutta paljon on myös ”huonoa”. Moni on tullut kokeilemaan ja huomannut, ettei tämä ollutkaan hänen juttunsa ja lähtenyt sitten muualle. Tämä on aiheuttanut lapsissa, vanhemmissa ja työkavereissa epätietoisuutta, kuka saadaan tilalle ja saadaanko ketään.
Pointti tässä kirjoituksessa on se, että miksi sitten ne ihmiset, jotka haluavat työskennellä Eräjärvellä, eivät niin jostain syystä saa tehdä.
Niin kuin alussa mainitsin, Eräjärvellä vaihtuvuus on suuri. Viime lukuvuonna koulusta vaihtui opettajista kaksi kolmesta. Tänä vuonna tulee taas yksi uusi opettaja ja uusi esikoulun opettaja.
Tutuista ohjaajista jäi yksi taloon, muut eivät saaneet jatkaa halukkuudestaan huolimatta, vaan tilalle palkattiin jälleen ihan uusi ihminen. Yksi pitkäaikainen ohjaaja lähti omasta tahdostaan, kiitos hänelle kaikista näistä vuosista, varmasti moni ikävöi häntäkin.
Me aikuiset sopeudumme, lapsetkin sopeutuvat. Joskus henkilökunnan vaihdokset ovat hyviä, mutta kuten olemme huomanneet Eräjärvellä, ne vaihdokset eivät välttämättä ole niin kestäviä.
Nuorimmainen lapseni on menossa ensimmäiselle luokalle. Viime lukuvuonna eskarilaiset olivat 1.–2. luokan yhteydessä ja heille tuli ihan uusi opettaja, jonka kanssa lapset tykkäsivät olla. Luokassa toimi myös ohjaaja, joka oli lapsille entuudestaan tuttu ja turvallinen. Hän tunsi lapset ja heidän persoonansa.
Nyt ykköselle siirtyessään heille tulee taas uusi opettaja, uudet toimintamallit. Kyseinen ohjaaja ei tietojeni mukaan saanut jatkaa työssään, vaan tilalle palkattiin ihan uusi ihminen. Kyseinen ohjaaja oli ollut Eräjärven koulun ja päiväkodin työntekijä jo muutamia vuosia, hän piti työstään ja lapsista. Myös vanhemmat pitävät hänestä.
Hän haki Eräjärven koulun ohjaajan paikkaa, mutta ei saanut sitä. Muutama muukin, joka haki paikkaa ja joka tiesi, mitä on työskennellä Eräjärvellä, ei saanut paikkaa, vaan tilalle palkattiin ihan uusi henkilö. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin käy.
Miksi?
Miten Eräjärven ihmiset eroavat muista, miksi meidän lapsemme eivät saa pitää heille rakkaita, tuttuja ja turvallisia aikuisia?
Päiväkodin ja koulun pitäisi olla lapselle sellaisia paikkoja, joihin he voivat mennä luottavaisin mielin. On raskasta kelle vain, jos joka vuosi joutuu opettelemaan uuden toimintamallin ja uuden henkilökunnan kasvatusperiaatteet.
Toivon kaikesta huolimatta hyvää alkavaa lukuvuotta.
Emma Lepo
