”Hymyilevä suomalainen”, Hannes Kolehmainen ja vuosikymmen myöhemmin salaperäinen Paavo Suuri (Nurmi) saivat Suomessa aikaan valtavan juoksuinnostuksen. Ja sitten pani Tahko Pihkala pojat ja tytöt pelaamaan pesäpalloa. – Tällä tavoin suurten idolien esimerkki sai massat liikkeelle. – Muutama vuosi sitten Lydiard.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Mutta pientä tämä on nykyiseen juoksu-hölkkä-reippailuinnostukseen verrattuna: nyt käyvät kuntolenkeillä isoiset ja rahvas. Heinäkuun alussa hölkättiin Karttulasta Kuopioon läänin maaherra Höltän johdolla, ja muitakin isoja ”kihoja” oli 35 km:n maantiehölkässä mukana. Mutta oli myös identtinen kaksoispari. Olavi ja Kalevi Montela Orivedeltä, – niin kuin on ollut jo monessa muussa ylipitkien matkojen juoksussa.
”Maamme suurimman päivälehden 7. elokuuta numerossa oli kuva mutta emme saa selvää, kumpi meistä kuvassa on”, sanoi toinen kaksosista nimimerkille. Enkä osannut erottaa oliko tämä Olavi vai Kalevi; niin ovat samannäköisiä kuin kaksi marjaa. Vasta kun Olavi, vai oliko Kalevi? pani ranteeseensa kellon, pystyin sanomaan kumpi on kumpi!
JUOKSEMINEN ON NYT MUOTIA – JA NIIN TERVEELLISTÄ
Juokseminen on pop, muotia – ja erittäin terveellistä ja koko Suomen kansalle suositeltavaa. Jokaisesta ei tule Väätäisiä, Vireneitä ja Vileneitä. Mutta ihmeesti hölkkä antaa mielenterveyttä, pudottaa vatsan kupua ja reisien liikoja lihoja. Ja tervehdyttää elimistöä ja lihaksia. Ilmankos Lepran kuntoradalla on toisinaan suorastaan tunkua: siellä loikkii pitkin säärin uusi kunnanlääkärimme niin, että musta parta viipottaa kintereillään lehtoreita, kunnanpamppuja, maamiehiä, emäntiä, suutareita ja paakareita.
Mutta kun pari Olavi–Kalevi juoksee joka päivä, viikosta toiseen, 150–200 kilometriä viikoittain, on kyseessä jo muuta: suunniteltu ”rääkki”, jonka tuloksena kaksosten paino putosi puolessa vuodessa n. 30 kiloa/nuppi. Vakioitui n. 70 kiloon, vaikka pitkiä komeita poikia raameiltaan ovat. Ja nämä raamit ovat teräslihasta ja sitkeätä jännettä, sydän kuin hyvin voideltu moottori. Mieliala aurinkoinen, Eikä työ: Olavilta lääkkeiden myynti, Kalevilta postipalvelu kärsi.
”LIIKAPAINOSTA ALKU”
”Yritettiin vähän urheilla, työnnettiin kuulaa, tuli pitäjänmestaruuksia ja muuta. Mutta olo oli tympeä, paino oli noussut liikaa. Ei yksin äidin tekemien pihvien ansiosta, vaan muuten. Päätimme, että jotain on tehtävä. Aloimme hiihtää, ja viime vuonna, reilu vuosi sitten hiljalleen juosta ja raskasta se oli! – Ei millään tahtonut pystyä kävelemään edes viittä kilometriä. Mutta hiljalleen paino alkoi sulaa, ohjelmaan otettiin viiden kilometrin Huppion lenkit (hienoa maastoa, sanoi toinen pojista) – ja siitähän se sitten käynnistyi”, kertoi Olavi, vai oliko se Kalevi, kun en älynnyt tunnistaa puhujaa rannekellosta.
Oriveden Karpin – Eräjärven tienvarren väki on sitten siunaillut ja ihastellut kaksosten sisua ja uljasta menoa. Päilahden Mattilan Unikko-emäntä (onnea tämänpäivän merkkipäivänä!) sanoi, ”että ensiksi hän luuli, että sama mies juksee lenkkiä, kun tulee ensin Oriveden suunnasta ja sitten hetken päästä Eräjärveltä päin”, ennen kuin kuuli samannäköisistä kaksosista.
Koko suven pojat juoksivat perheen huvilalle Eräjärven Eräpyhänniemeen: matkaa rapiat 20 km, ”mutta usein kierrettiin kirkonkylän kautta, jolloin tuli matkaa 30 km. Ja aamulla takaisin, ja sitten työhön”, sanoi Kalevi, vai oliko se Olavi. – Pitkäjärven lenkki, 35 km Kangasalan Vehoniemellä pistäytyminen, 65 km ja paljon muuta on sisältynyt tämän kesän lenkkeilyyn. On ollut ja on odottamassa valtakunnallisia hölkkiä: Pirkan Hölkkä (35 km), 1, 10. Kuortaneella Ritolan juoksu (25 km), 15. 10. etelä-Suomessa 30 km:n hölkkä, Impivaaran juoksu Nurmijärveltä Helsinkiin (35) ja syysmyöhällä etelä-Suomessa 100 km:n kuntokoe, jonka takarajana on 15 tuntia, Kuulua Bostonin maratonia omin kustannuksin kaavaillaan, mutta ei vielä ensi vuonna, – jos paikat kestävät.
”JUOKSU ON TOINEN LUONTO”
”Monet tossut (á 50 km) tiet ovat kuluttaneet ja äidin pihvit tekevät kauppansa mutta mitään vammaa ja varjopuolta emme ole havainneet. Päinvastoin: emme ole koskaan olleet näin loistavassa fyysisessä kunnossa kuin nyt.”
”On niin, että kun on päässyt alkuun, ei yksinkertaisesti voi lopettaa. Juokseminen on niin hauskaa puuhaa, Syksyllä on joissain paikoin koirista vastusta, ja joskus autot kaahaavat liian läheltä, mutta ylipäätään ei vaaraa ole ollut. Vakioreittiemme tienvarren väkikin on tainnut jo tottua meihin: vilkuttavat ja hymyilevät.”
”Juoksua aiomme jatkaa lumenkin tultua, vaikka hiihtääkin aiomme. Viime talvena hiihdimme 1000 km,kevyesti, ja tietenkin myös laturetken viisikymppisen. Tanskassa olisi kiinnostava 100 km hölkkä, jonne tekee mieli.”
”Kilpaileminen saattaa tulla myöhemmin ohjelmaan väh. 25 km:n ja sitä pitemmillä matkoilla, mutta ei vielä. Kokeilua ja seikkailua nämä kaksi kesää ovat olleet. Ja niin miellyttävää, ettei voi kuin suosittaa jokaiselle; tietenkin asianomaisen on harkittava matkoja ja tarkattava terveyttään”, sanoi kaksoismaratoonaripari. – EP.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 17.8.1972. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
