Eräjärvi Oriveden palontorjunnan vastuualueeseen
Lääkärin ja palokuntalaisen tulentorjujan työ on tavallaan samapohjaista: ennalta ehkäisevää. Mutta kun sitten tulee tosi eteen, se julkistuu. Lääkäri saattaa pystyä pelastamaan sairaan kuoleman kidasta; palokunta torjua – jos on taitoa ja onnea – pahankin palonalun. Ja molempia sitten kilvan kiitetään. Mutta useimmiten morkataan; kiittämätöntähän maailma on. Epäonnistuessaan tai yrittäessään mahdottomia, saattaa toisella olla ”muistomerkkinä” hautakumpu, palopäälliköllä surulliset talonrauniot.
Oriveden palotoimi ja sen ripeä puolivakinainen palokunta uutterasti juuri tuota näkymätöntä tausta- ja valmiustyötä, josta ei isoa ääntä pidetä, mutta jonka tehon moni on palopillin karmean äänen jälkeisissä tilanteissa viime vuosina havainnut. Lähtönopeus on palokunnan kaksitusinaisen runkojoukon osin muuttuneista leipätyöpaikoista huolimatta hyvä, sammutuskaluston runko riittävä ja kalustoa on täydennetty suunnilleen toiveiden mukaisesti, paitsi viestintävälineiden osalta. Laaja-alaista paloa sekä kuloa sammutettaessa tarvittaisiin näet kipeästi radiopuhelimia, langaton yhteys sammuttajien kesken sekä yhteys paloasemalta sammutuspaikalle ja paloautoihin.
MISTÄ RADIOPUHELIMET?
”Kun on huonoa tuuria, saatetaan sammutusapua tarvita samaan aikaan parissakin paikassa, varsinkin kulojen aikaan. Milläs otat täältä asemalta yhteyden sammutusyksiköihin, kun ei ole radiota! Eräjärven liitos vuoden vaihteessa tuo lisää vastuuta, ja onhan siellä sattunut palojakin. Täältä käsin sitä tulevaa pitäjänosaa hoidetaan.
– Urheilukilpailuihin, jopa bingo halleihin riittää radiopuhelimia, mutta palokunnan radioverkkoa ei olla vielä saatu määrärahojen vähyyden vuoksi edes väittävää alkuun”, tuskittelee tavallisesti optimistinen palopäällikkö U s k o P a l o.
PALOKUNTAPOJAT –
KOULUTETTU RESERVI
Jo aiemmin on OS:ssa kerrottu palokuntapoikien toiminnasta sekä tämän poikaosaston merkityksestä palomiesten rivien täydentäjänä, koulutettuna reservinä. Palopäällikkö on ylpeä pojistaan: viimeksi viime suvena nämä kunnostautuivat maakunnallisella palopoikaleirillä; osoittautuivat jälleen läänin parhaiksi taidoiltaan ja tiedoiltaan.
”Poikia elähdyttää oikea palomieshenki, mikä vetää heitä tänne. Monet pojat ovat jopa aikuisia kätevämpiä joissakin tehtävissä, ovat saaneet perus-, ensiapu- ja muunkin koulutuksen. Erityisen pätevä tässä suhteessa on T i m o K o r p e l a, 16, joka niin kuin muutama muukin poika, mm. haluaa vapaaehtoisesti päivystää paloasemalla, olla sairasauton apumiehenä. Tämän ikäisiä poikia ei oteta mumaan varsinaiseen sammutustyöhön – laki kieltää – mutta apuna heitä voidaan käyttää muissa, mm. viestintä-, ea-, ym. tehtävissä. Heille ei myöskään makseta harjoituksista päivärahaa tai korvausta. Leirit, jotakin muutakin, yrittävät olla sitten vaatimaton tunnustus tästä merkittävästä työstä.”
ERÄJÄRVELLE OMA
SAMMUTUSYKSIKKÖ
Eräjärven pienen pitäjän omat palontorjuntamahdollisuudet ovat olleet rajoitettuja, ja isompaan naapuriin onkin totuttu turvautumaan. Omasta takaa siellä on vain maastopaloauto, jossa ei ole vesisäiliötä. Eräjärvelle jää sammutuspäällikön johtoon oma, väh. 8 miehen vahvuinen yksikkö, joka koulutetaan, ja joka toimii palopäällikön alaisena puolivakinaisena iskujoukkona. Niin ikään alkaa Eräjärvellä Oriveden tapaan palopäivystys.
Pitäjäliitoksen jälkeen on puolivakinaisen palokunnan kirkonkylän ryhmien yhteisvahvuus 24, minkä lisäksi Hirsilässä on 8 miehen paikallinen torjunta- ja hälytysyksikkö. Tällä pitäisi pärjätä. Toivotaan vain, että edessä on samanlaisia ”työttömiä” kesiä, kuin tämänvuotinen, jolloin ei ollut edes yhtään ainoata kulohälytystä. Viitapohjan surullinen ja palotoimelle kallis kaatopaikka on asia erikseen, tuumiikin palopäällikkö Palo.
PALOKUNTANAISET:
”MEITÄKIN TARVITAAN”
Palopojat harjoittelevat maanantai-iltaisin klo 18, aikuiset omina vuoroinaan, lisää väkeä otetaan ja koulutetaan tehtäviin. Mutta Oriveden palokunnalla on myös ikioma naisosasto, jota vetää parivaljakko Raija Mäkinen ja Tarja Penttilä sihteerinä. Johtokunnan muut jäsenet ovat Elli Mäkinen, Kaarina Vornanen ja Maikki Syvänen.
Rva Penttilä sanoo, että palomiesten vaimot ja tyttöystävät haluavat auttaa sammutustyössäkin mahdollisuuksien mukaan. Milloin palokunta on joutunut tehtävään, jonka oletetaan kestävän pitkään, ovat palonaiset kiiruhtaneet apuun: muonaa, juotavaa on kiikutettu paloihin tai kuloihin. On osallistuttu ea-kursseihin, pidetty myyjäisiä, juhlia ja muuta, joilla on kerätty varoja. joilla on kerätty varoja. Tähän palokunnan tukielimeen otetaan lisää jäseniä; myös muista kuin varsinaisten palokuntalaisten piireistä ja kodeista. – EP
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 23.11.1972. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
