Oriveden Sanomien 7. joulukuuta ilmestyneessä numerossa oli mielipidekirjoitus maataloudesta ja sen melko lohduttomasta tilanteesta.
Olen toiminut täällä Orivedellä vuodesta 1989 alkaen maatalouslomittajana. Koko tuon ajan olen tullut entistäkin vakuuttuneemmaksi, että ihanteellisena aiemmin pidetty perheviljelmäaikakausi on jäämässä historiaan.
Suuressa maailmassa, kuten Yhdysvalloissa, vastaava kriisi oli kolmisen vuosikymmentä sitten. Silloin tilakoot siellä suurenivat ja maat joutuivat pääomasijoittajien haltuun, jotka sittemmin organisoivat tuotannon uudelleen muun yritysmaailman mukaisesti suurtuotannon pohjalle.
Maailmalla ja meillä tuo prosessi läksi liikkeelle osana suurempaa taloudellisfilosofista murrosta: siirryttiin rahanarvon vakautta korostavaan ja sitä ensisijaisena pitämään monetarismiin.
Nyt tuo sama prosessi on lähtemässä liikkeelle meilläkin, mutta toivoisin, että meillä suomalaisilla olisi viisautta hoitaa tuo prosessi viisaammin. Esimerkiksi siten, että maatalousyrittäjät omatoimisesti ryhtyisivät yhteistyöhön ja perustaisivat aivan normaalin liike-elämän mukaan toimivia osakeyhtiöitä.
Maatalousyrittäjät voisivat tuolloin toimia ensiksikin tuotantoyrityksen omistajana, mutta myös kyseiselle yritykselle erilaisia hyödykkeitä toimittavana alihankkijana.
Suurtuotannossa on etuna myös, että sen puitteissa on mahdollista monipuolistaa tulovirtaa, kun tuotantolaitos voi toimia myös esimerkiksi energiamarkkinoilla.
Tärkein puoli yhtiöittämisessä on kuitenkin se, että sen avulla voidaan eriyttää olemassa oleva omaisuus ja riskipääoma kenties paremmin.
Vaikka maailma on muuttumassa, silti tälle tellukselle ilmaantuu aina vain uusia ihmisiä, joita on ravittava. Jos osaamme toimia ennakoivasti ja viisaasti, tästäkin murroksesta selvitään.
Pauli Räsänen
