Hyvää joulua, Vladimir. Tunnen huonosti kansaanne ja kulttuurianne, joten valitsin yhden, tietääkseni yleisen, miehen nimen, jota käytän puhutellessani teitä. Se tekee tästä jotenkin henkilökohtaisemman – kun on jokin nimi, jolle osoittaa sanansa. Olkoon vastaanottaja sitten kuka tahansa.
Me hiljennymme täällä vähitellen joulun viettoon. ”Teille on tänä yönä syntynyt Vapahtaja”, kuulemme enkelin kertovan. Ja paimenet lähtevät ja löytävät. Kaikki on juuri niin kuin heille oli sanottu. Kun te juhlitte Vapahtajan syntymää, on loppiainen ja me luemme jo täällä siitä, kuinka uutinen Jeesuksen syntymästä kantautuu Herodes Suuren korviin.
Rooman vasallikuninkaana Juudeaa hallinnut Herodes oli tuohon aikaan jo ikämies, lähes seitsenkymmenvuotias. Hän oli matkallaan asemaansa osallistunut useisiin sotilaallisiin operaatioihin ja raivannut ihmisiä pois tavoitteidensa tieltä.
Meidän loppiaisemme evankeliumissa hän kuitenkin pelästyy lasta. Kun idästä tulleet tietäjät kutsuivat etsimäänsä lasta ”juutalaisten kuninkaaksi”, Herodes ei osannut ajatella sen tarkoittavan mitään muuta kuin maallista kuningasta – kuningasta, joka voisi uhata hänen omaa asemaansa.
Miten joku voikaan takertua valtaan. Oli selvää, että Herodes ei olisi elossa enää, kun niihin aikoihin syntynyt lapsi olisi täysi-ikäinen. Mutta silti hänet oli raivattava pois tieltä. Muut historialliset lähteet eivät kerro Betlehemin lasten surmaamisesta ja siksi tekee mieli toivoa, ettei Herodes oikeasti olisi tehnyt sitä. Sillä avuttomien surmaaminen umpimähkään on väärin, kai me olemme siitä samaa mieltä?
Jeesus-lapsen kuninkuus oli kuitenkin aivan toisenlaista: se ei tullut haastamaan keisareita, kuninkaita eikä käskynhaltijoita. Häntä ei tarvitse pelätä. Mutta pelottavalta hänen valtakunnassaan voi tuntua se, että siellä ei ole mitään mitä tämä lapsi ei meistä tietäisi. Hän tuntee syntimme, mutta tarjoaa silti kaiken käsityskyvyn ylittävää armoa ja rakkautta, joilla hän tahtoo hoitaa meidät ehjiksi.
Haavoittuvuuden ja heikkouden näyttäminen voi tuntua vaaralliselta, jos on oppinut pelkäämään, että joku käyttää sitä hyväksi. Mutta Kristus ei etsi heikkoja kohtiamme lyödäkseen niihin. Hänen tarkoituksensa on näyttää meille sellaista hyvyyttä ja puhtautta, jota meissä itsessämme ei vielä ole ja saada meidät kaipaamaan sitä. Siksi tälle valtakunnalle tuskin olisikaan kauniimpaa symbolia kuin lapsi.
Eikö olekin hullua, että me olemme läpi vuosisatojen ottaneet tällaisen valtakunnan aseeksi sotiimme. Olemme käyttäneet sitäkin omien päämääriemme vipuvartena, vaikka todellisuudessa tämän valtakunnan pitäisi kammeta meidän sydäntämme ja uskoamme oikeille raiteille.
Toivoisin, että tulisi sellainen joulu, jolloin sanoma Vapahtajan syntymästä todella muuttaisi meitä. Niin että tulisivat todeksi meillä jouluyönä luettavan profetian (Jes 9) sanat: ”Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”
Hyvää joulua, Vladimir, Rauhan Ruhtinaalta.
Kari Mäkinen
seurakuntapastori
Oriveden evlut seurakunta
