Hiljaisuus-kylttien takana hikoillaan taas lähiviikot ylioppilastutkinnon suorituksia kasaan. Tämän päivän abien urakointia helpottaa tietenkin merkittävästi mahdollisuus tutkinnon hajauttamiseen. Kaikki paineet eivät enää kasaudu hartioille kertarysäyksellä.
Oriveden lukion otos on melko pieni, mutta kun ruotsin pakollisuus kevään 2022 uudistuksessa poistui, ruotsin kirjoittamishalu romahti kerrasta. Tänä vuonna toisen kotimaisen kirjoittaa vain viisi kokelasta Oriveden lukiossa.
Lukiolaisia kuunnellessa on helppo havaita, että heidän ponnistelujaan ohjaavat ensi sijassa korkeakoulujen pääsykoevalinnat. Niihin aineisiin, joita ”ei tarvita”, ei haluta paukkuja tuhlata. Matematiikan arvosana painaa yllättävilläkin aloilla, mutta matematiikkaa väheksymättä ihmetyttää silti kielivalintojen suppeus.
Muistavatko abit, että turhana pidetty ruotsi tulee kuitenkin väistämättä vastaan korkeakoulussa? Sieltä ei papereita ulos saa ilman tietyntasoista toisen kotimaisen osaamista.
Entä Oriveden ylpeys, vahva kansainvälisyyskasvatus, ja siitä huolimatta vähäinen harvinaisten kielten harrastus – ainakin ylioppilaskokeeseen asti? Pitkänä kielenä opiskellaan vain englantia, ja lyhyen saksan, ranskan tai venäjän kirjoittaa nyt keväällä yhteensä 10 kokelasta.
Valtakunnallinen vertailu ylioppilastutkintolautakunnan sivuilla osoittaa, että lyhyiden kielten ylioppilaskokeisiin Orivedellä tarjotuissa kielissä on valtakunnallisesti ilmoittautunut viidestä kuuteen prosenttia vähemmän kokelaita kuin vuosi sitten. Lyhyen venäjän suorittajissa pudotus on peräti lähes 17 prosenttia. Suunta on siis samankaltainen ympäri maata.
Englannin ohella muihinkin kielivalintoihin koulu pyrkii kuitenkin rohkaisemaan jo yläasteella, ja siihen toivoisi myös Euroopan-vierailujen innostavan. Kielten opiskelu on toki työlästä, mutta helpompaa uusi kieli on ottaa haltuun nuorena koulussa kuin aikuisena työpäivien päälle opiskellen. Kuitenkin se saattaa olla tärkeä tekijä aikanaan työpaikan saannissa. Suomi tarvitsee edelleen monen kielen osaajia.
