Urkuri ja urkuhuoltaja Marko Koskinen on Ikaalisten poikia, nykyään päätoiminen urkuasiantuntija ja Lapuan tuomiokirkon urkuri. Siellä hänen instrumenttinaan ovat ainakin vielä Suomen suurimmat urut.
Koskinen on musiikin maisteri Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolta Helsingistä, missä hänelle ovat urkuimprovisointia opettaneet muun muassa Juhani Marjokorpi Tampereelta ja Kaj Erik Gustafsson.
Urkurina Koskinen on esiintynyt laajasti Suomessa ja ulkomailla. Hänen sydäntään lähellä on romantiikan urkumusiikki, ja hän on pyrkinyt pitämään konsertin kaikilla huoltamillaan uruilla.
Kaarikirkossa urkuhuolto tehtiin jo viime vuoden elo-syyskuulla, mutta sopiva ajankohta konsertille järjestyi vasta nyt. Konsertti oli seurakunnan puolesta harmillisen niukasti informoitu, ja sinne oli löytänyt tiensä vain noin 35 kuulijaa. Heille suotiin kuitenkin nautittava konserttielämys, sillä Koskinen on Reger-spesialisti ja paneutunut säveltäjän musiikkiin hyvin.
Romantiikan urkumusiikin spesialisti ihaili Max Regeriä jo opiskeluaikoina
Teokset ovat tehneet Koskiseen suuren vaikutuksen jo opiskeluaikoina. Esimerkiksi urkukoraalit opuksesta 67 ovat laajempia, eikä kokoelman nimi ”52 leicht ausfuhrbare Vorspiele” todellakaan tarkoita, että ne olisivat jotenkin keveitä, ainakaan soittajan näkökulmasta. Niitä kuultiin nyt useampi, esimerkiksi melodia tutusta jouluvirrestä Nyt seisahdun mä seimelles, opus 67/13, alkuperäiskielellä ”Herr, wie du willst, so schickes mit mir”.
Käsillä on parikin juhlavuotta: Max Regerin syntymästä 150 vuotta ja 180 vuotta sitten perustettu Kangasalan urkutehdas.
Orivedellä on hyvät urut, Koskisen mukaan hienot soittaa. Ne sopivat hyvin Regerin massiiviseen tuotantoon, hienoon rekisteröinnin muutoksiin ja nopeastikin tapahtuvaan reagointiin.
Ylitsepursuava sävelmaailma Regeriä tyypillisimmillään
Konsertin lopuksi kuultiin Introduktion ja Passacaglia, joka lienee lienee Regerin tunnetuin urkuteos. Se kertoo vahvasti säveltäjän ilmaisuvoimasta, perinteisten sävellysmuotojen sekä romanttisten keinovarojen täydestä hallinnasta. Passagaglia d:ssä sama teema toistuu jalkiossa alusta loppuun. Rekisteröinnit vaihtelevat ja päätyvät lopussa melkoiseen forteen! Ylitsepursuava musiikki on Regeriä tyypillisimmillään.
Regerin teokset ovat hyvin vaikeita soittaa, Ne vaativat hyvää rekisteröinnin hallintaa ja esimerkiksi Oriveden uruissa olevaa rullan käyttöä. Se paisuttaa äänikertoja portaattomasti. Kerta kaikkiaan hienoa kuultavaa!
Koskisen Reger-konserttia voi vahvasti suositella muillekin seurakunnille, joissa on siihen sopivat urut, kuten huomasimme Orivedellä olevan.
Matti Saario
Kirjoittajan urkujensoittoharrastus alkoi noin 60 vuotta sitten pikkupoikana Jarmo Mustosen ja Pertti Eerolan kanssa. Muut heittivät kesken, Eerola jatkoi ja jäi eläkkeelle Helsingistä Johanneksen kirkon urkurin virasta.
