OrPon joukkueesta vaihtuu 70 prosenttia, arvioi OrPon liigajoukkueen päävalmentaja Andrea Carasi pian kauden viimeisen pelin ja päättäjäisjuhlien jälkeen. Hän itse otti ihan ensiksi parin viikon totaalisen irtioton lentopallosta ja lensi Italiaan, mutta kuun puolivälissä odottavat taas työt. Uusia haasteitakin on tiedossa.
Daria Butkevych ja Piper Matsumoto tekivät kauden päätyttyä yhteisen Ruotsinreissun, mutta Matsumoto palaa Yhdysvaltoihin tai pelaa ensi kaudenkin jossakin Euroopassa. Missä, se jää nähtäväksi.
Liigan parhaasta hakkurista Butkevychistä kuuluu useampikin suomalaisseura olleen kiinnostunut, mutta olisi erittäin yllättävää, jos hän ensi kauden pelaisi vielä Suomessa.
– Dasha on sellainen ”lentopalloturisti”, joka haluaa vaihtaa maata joka vuosi, nähdä ja kokea uusia ympäristöjä. Hänelle ei sinänsä ole väliä, millä tasolla hän pelaa, hän vain nauttii pelaamisesta, Carasi kuvailee, eikä turisti-sana tässä kohtaa arvota mitenkään pelitaitoja, vaan kuvaa ajatustapaa seuravalinnoissa.
Puolen tusinaa pelaajaa on lopettamassa pelaamisen joko kokonaan tai ainakin liigatasolla. Syiksi he ovat sitä kysyneelle Mika Putkisaarelle maininneet henkilökohtaisen väsymisen tai toimeentulon. Muitakin urahaaveita saattaa mielessä liikkua.
Pelaamista ja koulua tai työtä on vaikea yhdistää
Entä millaisia pelaajia liigajoukkueeseen ensi kaudeksi haetaan? Carasi tiivistää kahteen sanaan: pitempiä ja ammattilaisia. Pitempiä sen vuoksi, etteivät Jenny Mosserin tapaiset korkealta iskevät laiturit pääsisi niin helposti hyökkäämään heidän päidensä ylitse.
Ammattilaisuudella Carasi viittaa siihen, että pelaamisen ja työn tai opiskelun yhdistäminen hänen vaatimustasollaan ja tavoitteillaan on äärimmäisen hankalaa.
– Ajattelen ihan sitäkin, että kun toivottavasti ensi vuonna sijoitumme neljän parhaan joukkoon, se tietää pääsyä kansainvälisiin peleihin. Liigan voittaja pääsee osallistumaan Mestarien liigaan, kaksi seuraavaa joukkuetta Challenge Cupiin ja neljäskin joukkue CEV cupiin. Euroopassa kaikki joukkueet koostuvat ammattilaisista, joten miksi antaisimme niille niin paljon tasoitusta?
Carasi on tyytyväinen päästessään kehittämään nuoria pelaajia eteenpäin, joten hän ottaisi mielellään joukkueeseen esimerkiksi välivuotta ennen opintojaan viettäviä tai muita sellaisia pelaajia, jotka voisivat antaa vuoden–pari pelkästään lentopalloilulle.
Pakosti herää kysymys, missä sellaisia kasvaa. Ja vanhempienko on tällainen ammattilaisuus kustannettava? Seuralla ei kuitenkaan taida olla mahdollisuutta kokoaikaisiin pelaajien, vaikka tietysti tämä olisi hieno tavoite.
Ulkomaalaisia Carasi ottaisi mukaan ainakin pari, mutta heidän määränsä riippuu paljolti seuran budjetista, joka OrPolla on tunnetusti liigan pienimpiä. Eli summa, jonka esimerkiksi Pölkky Kuusamo voi sijoittaa pelkkiin ulkomaalaishankintoihin, on samaa suuruusluokkaa kuin koko OrPon liigajoukkueen budjetti yhdelle kaudelle.
– Tahtoisin, että pelaajillani päätavoite on lentopallossa. Tälläkin kaudella tytöt tekivät kovasti töitä, vaikka amatöörejä pääosin olivatkin. Onhan se hyväksi elämälle, jos ei koe stressiä, mutta huono lentopallolle, sillä ammattilaisuudessa tarvitaan stressiä, se on ainoa tie ylöspäin, Carasi selvittää.
– Jos peli hävitään, ei voi olla tyytyväinen, vaan pitää aina tahtoa voittoa. Ja pelit joko hävitään tai voitetaan, ei ”melkein voiteta”, hän jatkaa.
Kuusamo voittaa kultaa fyysisellä vahvuudellaan, veikkaa Carasi
Tälläkin kaudella kullan vie Carasin arvion mukaan Pölkky Kuusamo. Hän perustelee veikkaustaan sillä, että joukkueessa on useita ammattilaisia ulkomailta, ja pelaajat ovat fyysisesti hyvin vahvoja. Ennen kaikkea tekniikka on hyvin hallussa.
Carasin kotimaassa Italiassa samaan aikaan kentällä saa olla vain neljä ulkomaalaispelaajaa. Ulkomaalaisvahvistukset tuovat hänen mukaansa Suomessakin joukkueeseen oman painavan osaamisensa ja samalla he haastavat myös kotimaiset pelaajat nostamaan tasoaan.
– Erona on se, että ulkomaalaispelaajat ovat opiskelleet lentopalloa enemmän jo nuoresta asti, jolloin he ovat valmiimpia tänne tullessaan. Nuorille kotimaisille pelaajillekin näitä asioita on mahdollista opettaa, mutta siihen tarvitaan useampi vuosi, hän selventää.
Pelitaktiikka perustuu perinpohjaiseen data-analyysiin
Myös joukkueen manageri Mika Putkisaari kertoo Carasin äärimmäisestä analyyttisyydestä, jolla hän rakentaa eri taktiikan joka peliin tutkittuaan loputtomasti statistiikkaa ja opiskeltuaan tulevan vastustajan pelitavan perin pohjin.
Apunaan päävalmentajalla on päätykameraan perustuva Data Volley -järjestelmä, joka tuottaa moninkertaisesti dataa verrattuna siihen, mitä vaikkapa pelikohtainen tilasto tai joukkueen tilastonikkarit tarjoavat.
– Printtaan materiaalia yhdestä pelistä parisataa sivua. Suomessa se ei ole yleistä, mutta se on tapana A-tasolla. Jokaiselle pelaajalle annan muutaman paperin: ne ovat erilaisia keskenään, sillä jokainen tekee eri asioita joka pelissä. Tytöillä oli kyky oppia ja he tekivät sen. He varmasti oppivat enemmän kuin olettivat ennen kauden alkua, hän uskoo vahvasti.
Carasi sanoo valmennussysteeminsä olevan hyvin läpinäkyvä: se perustuu ennen kaikkea lentopallon opiskeluun. Menestykseen ei ole muuta tietä.
Toki siihen tarvitaan myös fyysiset edellytykset, ja niitä kehittämään otettiin kakkosvalmentajaksi fyysiseen treeniin erikoistunut Fabio Menta, jonka Carasi toivoo jatkavan rinnallaan. Haastatteluhetkellä ei kuitenkaan ollut vielä nimiä papereissa.
Heillä on yhteinen taso ja he tulevat hyvin toimeen keskenään.
– Fabio auttaa vähemmän strategioissa, mutta hän hyvä toimimaan tyttöjen kanssa. Hänen olemuksensa rauhoittaa ja treeni on tehonnut: aika monen pomppu parani – ja paljon, sanoo Carasi ja näyttää kädellään, kuinka paljon.
”Aika riittää siihen, mihin sen haluaa riittävän”
Carasi käyttää itse työhönsä aikaa aamuyhdeksästä iltakymmeneen, eikä laske tunteja. Hän vaikuttaa olevan tinkimätön perfektionisti. Hän sanoo vaativansa myös tytöiltä paljon, mutta kuulleensa usein myös selityksiä, että kun pitää hoitaa se koulukin.
Ajanpuutetta valittelivat myös ne nuoremmat pelaajat, joita valmentaja kutsui mukaan treeneihin ihan oppimismielessä. Ei kuulemma oikein ehtinyt.
– Kuinka paljon he kuitenkin käyttävät vuorokaudessa aikaa kännykän tuijottamiseen? Jo sillä ajalla voisi tehdä paljon oman kehittymisensä hyväksi, hän vertaa ja tiivistää sanomansa yhteen lauseeseen: meidän on muututtava!
Sama koskee OrPon muiden joukkueiden valmentajia, joiden Carasi tietää ohjaavan joukkueita yleensä vapaaehtoispohjalta ja tulleen värvätyksi taustajoukkoihin esimerkiksi pelaajien vanhempina.
Hän kertoo tarjonneensa heillekin mahdollisuutta saada oppia ja neuvoja ja vähintäänkin mahdollisuutta seurata, miten asiat tehdään liigajoukkueessa, koska haluaa auttaa koko seuraa, ei vain huipputasolla pelaavia. Yksikään ei tullut, Carasi toistaa pariinkin kertaan vähän ihmeissään.
Pelkoa kielitaidon riittävyydestä? Carasi muistuttaa, että liigajoukkueessa on lähes tusina pelaajaa, jotka olisivat milloin tahansa osanneet kertoa kaiken suomeksi.
– Haluan myydä unelman, toisin sanoen tarjota nuoremmillekin pelaajille mahdollisuuden unelmoida paikasta liigajoukkueessa, kunhan he tekevät sen eteen töitä.
Carasi palaa vielä eroihin suomalaisten ja ulkomaisten pelaajien välillä. Koska lentopallomaailma on esimerkiksi Italiassa erilainen, siellä pelaajat tulevat ammattilaisiksi nuorempina, mutta se on täysin mahdollista täälläkin.
– Esimerkiksi Adassa on aineksia ammattilaiseksi, hän lisää vielä.
Kunnianhimoinen valmentaja on usein yksinäinen susi
Andrea Carasin tyttöystävä Chiara Biena on viettänyt lähes koko kauden Orivedellä. Hän on auttanut OrPon tilastoissa sekä työkseen tehnyt etänä tilastointia kolmelle italialaisseuralle. Sieltä tulee pelivideot, ja työ hoituu täältä käsin. On kai se mukavampaa, kun ei tarvitse elää etäsuhteessa.
– No, ehkä niinkin, mutta en ole kovin helppoa seuraa, koska olen melkein aina töissä ja kotona tekee mieli lähinnä nukkua. Valmentajat tällä tasolla ovat usein yksin asuvia, sillä yhteiselle tekemiselle ei juuri jää aikaa, Carasi tunnustaa.
Hän tekee töitä myös viikonloput, sillä sunnuntait hän kertoo tutkivansa seuraavan vastustajan pelitapaa.
– Kun löydän jonkin mallin, jolla he asiat tekevät, kerron sen joukkueelle. Joskus löytyy jotakin huomionarvoista, joskus ei. Mitä korkeampi taso, sitä vähemmän keksii! Mutta se ihan pieni juttu voi pelissä olla sitäkin tärkeämpi, hän kuvailee.
Juttua on muokattu 31.3. klo 11.45: Korjattu yhteen kuvatekstiin kakkosvalmentaja Fabio Mentan sukunimi oikeaksi.
