”Oikein vartoo tätä hetkeä – toiset kahvin, minä voimistelun ja kahvin takia. Kun tuntikausia keskittyy kengänosan tekoon, puutuvat, jäykistyvät paikat. Niin niska, selkä kuin pyllykin. On nautinto oikaista kroppaansa – venytellä, kiiskotella. Pyöritellä niskaansa niin että rustot ryskivät. Pyöritellä ja verryttää nilkkojaan, hieman taivutella keskivartalon seutuaan ja lopuksi pikkusen hypähdellä masurkan tai polkan askelin. Pari, kolme minuuttia tätä työjumppaa kestää. Kun sitten päälle siemaisee kahvikupposen verran termospullostaan, jaksaakin taas koko ehtoopäivän uurastaa”.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Rouva Irja Enqvistin – monitoimisen terveydenhoitoalan työntekijän – alotteesta alotettiin muutama viikko sitten Hirsilän Kenkätehtaassa työpaikkavoimistelun kokeilun luontoisesti. Klo 14 kahvitauon aikaan keskuskovaäänisestä tulee nauhalta op. Tuija Seppäsen laatiman ohjelman komennukset, ohjeet ja musiikki. Mukaan tulo on vapaaehtoista. Useimmat tehtaalaiset harrastavat vapaa-aikanaan hyvinkin tiiviisti liikuntaa ja tehtaalla on oma massakävely- ja hiihtosysteeminsä palkintoineen. Moni työntekijä osallistuu kuitenkin työpaikkavoimisteluun.
Sinä päivänä olivat aktiivisimmat osallistujat Sirkka Välimaan – jonka toteamus ylempänä – lisäksi neulomon varttuneet tytöt. Sensijaan nuoremmat tuumivat, että ”katsotaan, ja liikutaanhan muutenkin”. – Pilkkimies-konemies tuumi, että ”hyvää se tekee, mutta ei oikein ilkeä – vielä”. – Piti ajatusta erinomaisena. Sensijaan konttoriväki Irja- ja Kirsti-rouvia lukuunottamatta oli ajatukselle penseä.
Tiettävästi useimmissa Japanin teollisuuslaitoksissa ja muissa työpaikoissa on tämänkaltainen työpaikkaverryttely pakollista. Hirsilän Kenkätehtaan paikallinen esimerkki on myös tervetullutta työpaikkaterveyden huollon esityötä, uskoo – EP.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 26.4.1973. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
