Juupajoen kunta erosi omaksi kuntayhteisökseen seurakunnan myötä v. 1913. Kunnan itsenäistymisestä tulee tänään 3. 5. kuluneeksi tasan 60 vuotta. Kunnan merkkipäivää vietetään työn merkeissä, itsenäiseen tulevaisuuteen uskoen.
Kunnan itsenäisyys pyritään turvaamaan luomalla uusia työpaikkoja, joita viime vuosina on syntynytkin ja on parhaillaan syntymässä voimistuneen asuntotuotannon myötä. Kasvavat kunnalliset velvoitteet pyritään hoitamaan puolestaan laajenevalla yhteistoiminnalla naapurikuntien, lähinnä kuitenkin entisen emäkunnan Oriveden kanssa.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Juupajoen itsenäistymishanke oli vireillä jonkin aikaa jo ennen 27. 11. 1911 Suomelassa pidettyä kansalaiskokousta, jonka pöytäkirja kertoo kunnan itsenäistymishankkeesta mm. seuraavaa:
”Kokouksen avasi poliisikonstaapeli Villebrandt selvitellen tärkeän kokouksen tavoitteita. Puheenjohtajana toimi op. T. G. Murto ja kirjurina J. V. Pyhälä.
Kun Juupajoki toukokuun 1 pnä 1913 pääsee eri kunnaksi, syystä että se silloin tulee itsenäiseksi seurakunnaksi, pidettiin tarpeellisena että niistä asioista, jotka Oriveden ja Juupajoen välillä tapahtuvasta erosta aiheutuvat, ruvetaan jo hyvissä ajoin valmistelemaan.
Tätä varten päätettiin valita 5 miehinen toimikunta, joka toimii Juupajokelaisten puolesta olematta kuitenkaan oikeutettu menemään Juupajoen kunnan puolesta mihinkään sitoumuksiin, vaan tulisi toimikunnan työn olla ainoastaan asiain valmistelua”.
Tällainen päätös on kauniilla käsialalla kirjoitettu kansalaiskokouksen pöytäkirja 2 §:n. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin J. W. Pyhälä sekä varapuheenjohtajaksi op. T. G. Murto. Muiksi jäseniksi valittiin suljetuin lipuin mv. E. T. Jaarla, kanttori E. Mikkola ja kauppias E. V. Toivonen.
Yksimielisenä toivomuksena lausuttiin toimikunnalle pöytäkirjan mukaan, että olisi koetettava päästä eroon Orivedestä mahdollisimman pian, jos suinkin mahdollista tammikuun 1 päivänä 1913. Toimikunta oikeutettiin kysymään tarvittaessa neuvoa lakimieheltä. Tätä käytettiinkin hyväksi ja herra J. W. Pyhälä kävi v. 1912 Helsingissä kysymässä neuvoa Oriveden ja Juupajoen jakamisesta itse silloiselta professorilta J. V. Ståhlbergilta.
”Kuntajaoitustoimikunnan” tärkeimpiä tehtäviä oli opetustoimen hoidon ja ”vaivaishoidon” järjestäminen Oriveden kehittämältä pohjalta. Eroamisvaiheessa Juupajoella oli kolme koulua. Vaivaistalo päätettiin pitää Orivedellä yhteisenä, sillä talolla on hyvä metsä, jonka arvo kasvaa todetaan pöytäkirjoissa. Myöhemmin Oriveden kunnan kanssa tehtiin sopimus vaivaishoitopaikkojen säilyttämisestä Orivedellä vv. 1913–18. Paikat vähenivät asteittain 20:stä – 5:n hoidettavaan. Sittemmin Juupajoki perusti oman kunnalliskodin Peltolammin tilalle Hirvijärvelle 1920-luvulla talon vapauduttua lastenkotikäytöstä. Talossa toimi 1918 tapahtumissa orvoiksi jääneiden lasten koti. Nykyinen vanhainkoti rakennettiin Korkeakoskelle 1967.
Myös Lääkärintoimi pysyi yhteisenä. Orivesi osallistui lääkärin palkkaukseen 800 ja Juupajoki 400 markalla. Myös maa ja metsäomaisuuden jakoa selviteltiin. Lainamakasiinin rakentamisestakin päätettiin Suomelan kansalaiskokouksessa 23. 2. 1913. Vähitellen oli asiat saatu kuntoon itsenäistymisen toteuttamiseksi.
Juupajoen itsenäisyys alkoi perustavasta kuntakokouksesta Kopsamon koululla 3. 5. 1913. Kokous oli kutsuttu koolle kahdella kirkkokuulutuksella sekä ilmoituksella kolmessa paikkakunnan lehdessä.
Kokouksen avasi ja sen puheenjohtaja sekä kirjurina toimi op. T. G. Murto. Kuntakokouksen puheenjohtajaksi 1913–15 valittiin op. Juho Lehtinen ja varapuheenjohtajaksi talollinen Manu Lakua. Kunnallislautakunnan esimieheksi vastaavaksi ajaksi valittiin talollinen E. T. Jaarla ja varaesimieheksi kauppias E. V. Toivonen. Vaivaishoidon esimieheksi tuli liikemies Iivari Saarinen. Kunnallislautakunnan jäseniksi valittiin tehtaalainen Heikki Järvi, talollinen Lauri Lakua ja J. V. Heiskala sekä lohkotilallinen Salu Lahtinen. Varalle tehtaalainen Matti Räsänen ja torppari H. Muurimäki.
Perustavan kuntakokouksen päätökset olivat yksimielisiä, lautakuntien puheenjohtajien palkkioita myöten. Kunnan asioita ryhdyttiin hoitamaan vakain tuumin. Politiikasta ei juuri riidelty. Kyläkuntien väliset intressit puhuttivat eniten ensimmäisten kuntakokouksen osanottajia. Kokoukset pidettiin Köllin talon pirtissä Kopsamolla tai jos väkeä tuli enemmin – kiinnostavien asioiden takia – niin siirryttiin kokouksen pitoon Kopsamon koululle, op. Juho Lehtisen johdolla kokousta pitämään.
Kokouksia pidettiin alkuvaiheessa myös Suomelassa. Myöhemmin oli kunnanhallituksen ja johdon kokous sekä työskentelypaikka Pärin kamari. Sotien vaiheilla siirtyi kunnantoimisto Kopsamon koulun opettajan asuinhuoneistoon. Nykyinen kunnantalo valmistui Kopsamolle 1954.
Juupajoen kunnan johtoon on löytynyt kautta vuosikymmenien päteviä ja taitavia luottamusmiehiä sekä viranhaltijoita. Kunnan taloutta on hoidettu huolella. Talouden vakavaraisuudesta on pitänyt huolta varsin korkea teollistumisaste sekä taidolla hankittu ja hoidettu n. 1 000 ha:n maa – pääasiassa metsäomaisuus.
Päätyönantaja Juupajoella on 1898 toimintansa aloittanut ”Suutarien yliopisto”, Korkeakosken Kenkätehdas, joka tarjoaa työtä n. 320 hengelle. Laajeneva Lylyn viestivarikko työllistää lähivuosina jo 100 henkilöä. Paikallinen sahateollisuus antaa metsäpuolen kanssa myös työtä n. 100 hengelle ja Hyytiälän metsäharjoitteluaseman uudisrakentaminen antaa lisää myös pysyviä työpaikkoja lähivuosina.
Kunnan palvelukset ovat hyvällä tolalla ja palvelustaso pyritään nostamaan päätaajamaa Korkeakoskea kehittämällä. Korkeakosken kunnallistekniikka alkaa olla kunnossa ja vesijohto verkostoa on vedetty myös muualla. Ensi kesänä se ulottuu jo Salokuntaan. Korkeakosken kehittämisen avainkysymys on tieverkoston perusparantaminen lähivuosina. Toiveita hankkeen toteuttamisesta onkin, sanoo kunnanhallituksen puheenjohtaja Arvi Sikiö.
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 3.5.1973. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
