Suomessa ehkä kuuluisin mielipiteen vaihtaja oli Urho Kekkonen. Sisällissodan aikaan hän oli valkoisten puolella ja jopa teloittamassa punavankeja. Sotien aikaan hän kannusti suomalaisia taisteluun punaista vaaraa vastaan ja voimakkaasti kehotti puolustamaan isänmaataan.
Hävityn sodan jälkeen hän vaihtoi kelkkaansa ja oikeusministerinä järjesti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin. Tämä oli selkeästi Suomen
perustuslain vastainen teko.
Myöhemmin hän ansiokkaasti juopotteli Neuvostoliiton päämiesten kanssa, järjesteli Suomen asioita ja samalla piti yllä omaa valtaansa presidenttinä 25 vuotta. Tämä taitaa olla niin sanottu demokraattisten maiden ennätys. Kansandemokratioissahan päämiehet valittiin yleensä eliniäksi, eli he kuolivat luonnollisesti tai hieman autettuna.
Neuvostoliiton romahdettua useat näkyvät poliitikot maan korkeinta johtoa myöten ovat häivyttäneet historiastaan ajan, jolloin jokaisella vähänkin merkittävällä poliitikolla oli Tehtaankadulla oma ”kotiryssänsä”. Tälle käytiin vuotamassa Suomen politiikan kiemurat, juoruttiin poliittisista kilpailijoista myös omassa puolueessa ja yleensä nuoltiin venäläiset saappaat kiiltäväksi.
Kun naapurimaan valta vaihtui, jatkoivat poliitikot uraansa taas sinivalkoisin siivin.
Muita näkyviä mielipiteen vaihtajia on Björn Wahlroos, joka nuoruudessaan oli ankara stalinisti. Vanhemmiten hän valaistui ja havaitsi että kapitalismilla on myös omat hyvät puolensa ja että rikkailla on yleensä luistavammat sukset vallan kammareissa hiihdellessä.
Hän kaappasi ensin määräysvallan Postipankissa, sitten Nordeassa ja Sammossa. Johonkin aikaan häntä tituleerattiin Suomen rikkaimmaksi
mieheksi, eikä taida vieläkään ihan persaukinen olla. Bättrefolkin edustajana hän metsästeli ja diskuteerasi Kalle Kustaan kanssa ja viimein siirsi kirjansakin Ruotsiin. Toki hänen maataloutta harrastava kartanonsa jäi edelleen Suomeen ja nostaa Suomen valtiolta sievoiset maataloustuet.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes markkinoi työväen aatetta sangen ansiokkaasti, kunnes vaihtoi leiriä, hyppäsi lääketeollisuuden johtajaksi ja luultavasti monenkertaisti tulonsa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, alkoivat suomalaiset haikailla Naton turvatakuita. Mielipidetiedustelujen osoittaessa liki 90 prosentin Nato kannatusta, heräsivät myös poliittiset päättäjät. Toisin sanoen kansalaiset toivat julki mielipiteensä ja nämä politiikan tuuliviirit käänsivät myös oman kelkkansa.
Näin se demokratia toimii.
Valtiolliset vaalit pidetään Suomessa yleensä neljän vuoden välein ja aika usein on käynyt niin, että hallituksessa olleiden ja oppositiossa vaikuttaneiden puolueiden voimasuhteet vaihtuvat. Yleensä uusi hallitus tekee ikävimmät päätökset hallituskauden alussa ja loppukautena annetaan rahvaalle eli äänestäjille lahjuksia ja toivotaan kansan unohtavan ne ikävät toimenpiteet.
Parempi kuitenkin näin, eikä vaalit, jossa lopputulos tiedetään etukäteen.
Mökin muija
Kirjoittaja on orivesiläinen tuumailija, joka pohtii pakinanomaisissa teksteissään elämän kulkua ja maailman tapahtumia.
