Istun sateisena toukokuun iltana koneen ääressä miettimässä helluntain hartauskirjoitusta, kun ainoa ajatus, joka ensin helluntaista pätkähtää päähäni on vanha sanonta: ”Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä.” ”Mitähän tuokin sanonta taas tähän kirjoitukseen liittyy, eihän se ole edes raamatusta”, mietin.
Silloin ikkunan edessä olevaan omenapuuhun lennähtää punatulkkupariskunta. Katselen ihastellen niiden kauneutta, upeita höyhenpeitteen värejä sekä palleroista muotoa. Kiitos hiipii mieleeni siitä, että saan kokea tämän pienen, mutta upean luontoelämyksen näin kesän kynnyksellä ja vielä lähietäisyydeltä.
Ketä minä kiitän ja mikä saa aikaiseksi kiitosmielen? Luojallehan tuo kiitos on tietenkin osoitettu, sillä häneltähän uskova saa kaiken hyvän. Pyhä Henki minussa on taas tuo, joka saa kiitosmielen heräämään. Tätä uskovan ihmisen ajatuksenkulkua on vaikea ymmärtää sellaisen, joka ei ole saanut vielä Pyhän Hengen ”silmälaseja”. Ei-uskovaa ihmistä saattaa joskus jopa ärsyttää uskovan tapa hengellistää kaikki asiat. Se ei ole ihme, sillä hengelliset silmälasit puuttuvat vielä.
Raamatussa Johanneksen evankeliumissa Jeesus lupaa: ”Minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti. Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä.”
Ensimmäisestä helluntaista lähtien tuo ristiriita on ollut läsnä jokaisen uskovan ja maailman välillä. Ymmärryksen, joka avaa raamatun sanan, Jeesuksen sovitustyön, Luojan luomistyön, seurakuntayhteyden ja kaiken muun Jumalan valtakunnan rikkauden, saamme kun Pyhä Henki asettuu asumaan meihin. Sitä ennen kaikki uskoon liittyvä tuntuu hullutukselta. Näin on ollut ennen ja on tänäänkin. Ei siis kannata uskovana kummeksua sitä painetta, joka meihin kohdistuu tänäkin päivänä.
Pyhä Henki antaa siis ymmärryksen nähdä Jumalan valtakunnan salaisuuksia, mutta Pyhä Henki toimii myös moottorina, joka pistää meidät liikkeelle. Tästä upeana esimerkkinä on apostolien teoissa kertomus seurakunnan synnystä ja evankeliumin leviämisestä aina uusille ja uusille alueille.
Ei Pietari tai Paavali, sen enempää kuin yksikään myöhemmin elänyt kristitty olisi pystynyt viemään rohkeasti sanaa eteenpäin, ellei Pyhä Henki olisi ollut alulle paneva voima heidän toiminnalleen. Mitään näin suurta ei olisi myöskään tapahtunut, ellei jotkut olisi Hengen vaikutuksesta saaneet sydämelleen avustaa taloudellisesti näitä lähetysmatkoja.
Tänäänkin Pyhä Henki kutsuu sinua ja minua toimimaan seurakunnassa, Kristuksen ruumiissa, käsinä, jalkoina, suuna, korvana jne. Kuuletko kutsun? Haluatko lähteä seikkailuun, jossa voit löytää oman kutsumuksesi ja lahjasi seurakunnassa? Kokemuksesta voin kertoa, että se kannattaa. Rikas ja antoisa elämä Kristuksen jalanjäljissä, Pyhän Hengen johdatuksessa on jotain, josta en antaisi päivääkään pois.
Punatulkkupariskunta jaksaa vieläkin pyrähdellä ikkunani alla olevassa omenapuussa. Mitä lie nokkaansa puusta löytävät? Niin ja vanha sanontakin, helluntaina heilaa etsivälle, sai hengellisen merkityksen. Eikös seurakunta olekin morsian ja Jeesus ylkä…
Tiina Suoniemi-Hakonen
diakoni
Juupajoen kappeliseurakunta
