Hänen läsnäolonsa ja vaikutuksensa on löydettävissä odottamattomimmassa paikassa – Raamatussa. Ymmärtääksemme hänen tarinansa meidän on aloitettava alusta. Asiantuntijat arvelevat jumalatarpalvonnan alkaneen jo 25 000 vuotta sitten, mutta riittää, että aloittaa vuoden 2000 eaa. paikkeilta. Korkeakulttuuriset valtakunnat syntyivät Niilin ja Eufrat-joen varrelle. Nämä nousivat, kukoistivat ja hävisivät.
Tavalliselle ihmiselle selviäminen tuollaisessa maailmassa oli usein uskomattoman vaikeaa. Köyhyys, orjuus, sodat, nälänhätä ja poliittinen epävakaisuus olivat jatkuvasti uhkana.
Sen aikaisessa maailmassa ihmiset etsivät vastauksia, lohtua ja turvaa olemassaolon mysteeriin ja löysivät niitä jumalissa ja jumalattarissa. Rakastetuin ja varhaisin näistä oli Suuri Äitijumala. Tuhansien vuosien ajan hänen merkityksensä oli todisteena hänen arvostaan ja vaikutusvallastaan.
Jumalatarpalvonnan merkitystä ihmiskunnan varhaishistoriassa ei voida painottaa liikaa. Koska luonto nähtiin dualistisena, oli tarpeellista olla sekä mies- että naispuolinen jumalolento tämän tasapainon säilyttämiseksi.
Mutta nykyisen Lähi-Idän alueella monoteismin eli yhden jumalan palvonnan vaikutus oli alkanut kasvaa. Historialliset faktat ovat hävinneet meiltä joko ajan kuluessa tai siksi, että joukko Raamatun kirjailijoita muutti tekstejä sopimaan sen ajan patriarkaaliseen maailmankatsomukseen satoja vuosia varsinaisten tapahtumien jälkeen.
Siinain vuorella Jumala teki Mooseksen ja muitten ihmisten kanssa sopimuksen julistaen muun muassa, että: ”Sinulla ei tule olla muita jumalia” ja kolmen monoteistisen uskonnon perustukset luotiin tällä tavalla – juutalaisuuden, kristinuskon ja islaminuskon.
Tähän asti maailma oli täynnä jumalia. Heidän olemassaoloaan pidettiin kiistattomana. Polyteistisessa maailmassa oli aina tilaa yhdelle ”ylimääräiselle” jumalalle.
Mutta Jahve oli julistanut itsensä ihmisten ja muitten jumalien yläpuolelle. Mooses suostui noudattamaan Jahven käskyjä, mutta kansan oli jatkuvasti vaikea pitää tästä lupauksesta kiinni. Jo ennen kuin Mooses laskeutui kansan pariin Siinain vuorelta, oli kansa jo tehnyt itselleen palvottavaksi kultaisen vasikan. Yhden jumalan palvonta oli uusi ja outo käsite ymmärtää.
Vaikka Jahve ylittää sukupuolisuuden käsitteet ja vaikka hänen muotoaan ei voi tuntea, sillä hän on puhdasta henkeä, Raamatussa Jahve kuvataan selvästi miespuoliseksi hahmoksi. Ja hänen maailmassaan ei ollut tilaa jumalattarelle.
Juutalaisuus oli selvästi patriarkaalinen kulttuuri. Asiantuntijat pitävän nyt selvänä, että juutalaiset palvoivat myös monia jumalia, varsinkin jumalatarta eri olomuodoissaan. Ja monia näistä siksi, koska jumalattaren palvonta täytti ”aukon” maskuliinisessa kulttuurissa.
Historiasta tiedämme, kuinka varhaiset kristillisen kirkon johtajat vainosivat kaikkia kerettiläisiä oppeja. Jumalatarkultti ei kuitenkaan antanut helpolla periksi.
Jahve voitti kuitenkin lopulta ”taistelussa” muita jumalolentoja vastaan. Näin myös monoteismi ja patriarkaalisuus ottivat vahvan otteen ihmiskunnan historiankulusta. Jumalatarkultti tuhottiin.
Vai tuhottiinko? Ehkäpä ihmisluonnosta on silti vielä jotain, joka kaipaa suurta äitihahmoa. Carl Jung, analyyttisen psykologian isä, erityisesti uskoi näin. Hän näki äitijumalan arkkityyppinä, joka toimi ihmisen psyykessä.
Arkeologiset todisteet vahvistavat, että jumalatar oli ensimmäinen olento, johon ihminen uskoivat, kun ihminen alkoi kääntyä maailman ymmärtämisessä uskonnon puoleen.
Kristinuskon historiassa tämän voi nähdä, kun puhutaan Jumalan Synnyttäjästä.
Ilkka Toivonen
kanttori
Oriveden seurakunta
