Juupajoen Kopsamolla sijaitseva Murtovaaran mökki on kirjailija Marja-Liisa Sarkille rakas paikka. Se on ollut hänen suvullaan jo vuodesta 1919, jolloin sen hankki Sarkin äidinäidin vanhin sisar Elina Niemistö. Niemistö oli tullut paikkakunnalle opettajaksi vajaat kymmenen vuotta ennen tätä.
– Hän vietti täällä kesänsä ja sodan jälkeen kaksi talveakin, Sarkki selvittää.
Mökki periytyi suvussa eteenpäin. Elina Niemistöllä ei ollut lapsia, joten mökki siirtyi hänen sisaruksilleen eli Sarkin isoäidille ja äidille.
– Meillä se on ollut nyt 20 vuotta. Olen itse ollut täällä ensimmäisen kerran jo vuonna 1952 alle kaksivuotiaana, Sarkki hymyilee.
Sarkki on ollut puolisonsa kanssa kymmenen vuotta eläkkeellä ja viettänyt mökillä noin kolmasosan vuodesta.
– Huhtikuulla aloitamme ja lokakuun puolelle jatkamme.
Kun vakituinen koti on kerrostalossa Helsingin kantakaupungissa, tarjoilee mökkeily Murtovaarassa hyvää vastapainoa. Erityisen suurta nautintoa saadaan ulkona olemisesta.
– Tässä ympäristössä riittää mielekästä puuhaa. Meillä on yleensä ollut pieni kasvimaa, ja loppukesästä on sitten sadonkorjuuta. Tykkään kauheasti poimia marjoja ja sieniä, Sarkki juttelee.
Mökki vetää puoleensa
Alkuperäiskunnossa ollutta mökkiä on laitettu paljon. Pihaan on rakennettu sauna, ja liiteri on uusittu. Myös kaikki pinnat on käyty läpi. Lisäksi Sarkkien aikana on rakennettu lisäosa, jonka myötä mökkiin saatiin vesi ja viemäröinti.
Mökillä viihdytään niin hyvin, ettei sieltä melkein hennota mihinkään lähteäkään.
– Välillä turhankin paljon viihdytään mökin rauhassa, Marja-Liisa Sarkki hymähtää.
Hän kuvailee mökin olleen aiemmin suorastaan ankea, eikä usko, että he viihtyisivät siellä niin hyvin, jos sitä ei olisi ryhdytty kunnostamaan.
– Vaikka onhan täällä kauhean mukavasti kulttuuriasioita. Aina tulee käytyä Walleniuksen Wapriikissa, Koskenjalassa ja yleensä myös perusnähtävyydet, kuten Kallenautiot ja muut. Ja varsinkin, jos on vieraita, heidän kanssaan tulee kierrettyä, hän jatkaa.
Edustava serkusjoukko
Murtovaara on annettu mökin nimeksi rakennuttajien mukaan. Paikan ovat rakennuttaneet kansakoulunopettaja Murto ja rautateiden rakennusmestari Salovaara.
– He rakensivat tämän samaan aikaan kuin Suomelan. Tämä oli alun perin opettaja Murron kesämökki.
Juuri Murrolta mökin osti Marja-Liisa Sarkin äidinäidin sisar Elina Niemistö. Hän on yksi Sarkin äidinäidin puoleisen suvun 18 serkuksen sarjasta, joista Sarkki on kirjoittanut kirjan Savupirtistä salonkeihin.
Serkussarjan isoisä syntyi Hauholla pienessä savupirtissä ja kouluttautui räätäliksi. Hänen kolme lastaan meni rautateiden palvelukseen, ja näillä kolmella sisaruksella oli yhteensä 18 lasta.
– Nämä lapset koulutettiin, ja serkusjoukosta tuli varsin edustava. He sijoittuivat talous- ja kulttuurielämään mielenkiintoisille paikoille. Kuuluisin heistä on Aino Marsio-Aalto eli Alvar Aallon ensimmäinen vaimo, joka oli siis isoäitini serkku.
Opettajan elämää seurattiin
Kirjailija Marja-Liisa Sarkki on aina ollut kiinnostunut historiasta ja erityisesti siitä, mitä tavallisille historiassa tapahtuu. Hän on myös harrastanut sukututkimusta, mistä oikeastaan lähti alkusysäys kirjalle.
– Rupesin yhtäkkiä huomaamaan, kuinka tämä yksi serkusjoukko on ollut mukana monenlaisissa historian vaiheissa ja he ovat kytkeytyneet monella tavalla Suomen kehitykseen. Kirja kertoo tavallaan Suomen historian vaiheet yhden perheen tarinan kautta.
Juupajoella kirjassa pistäydytään opettaja Elina Niemistön myötä.
Niemistö toimi opettajana ensin Kopsamolla, sitten Korkeakoskella ja lopuksi vielä Koppelojärvellä.
– Perheettömän nuoren naisopettajan elämää seurattiin pienellä paikkakunnalla aina suurennuslasilla, sillä hänen tuli olla esikuva oppilailleen, Sarkki kirjoittaa kirjassa.
Niemistö oli Juupajoella mukana monessa valistukseen ja sivistykseen liittyvässä tehtävässä. Hän toimi muun muassa kunnanvaltuustossa ja kirkkovaltuustossa, Nuorten naisten kristillisessä yhdistyksessä sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton johtokunnassa. Lisäksi hän vaikutti muun muassa opettajayhdistyksessä.
– Musiikki oli hänelle aina tärkeää. Hän lauloi Juupajoen nais- ja sekakuorossa, toimi kuoron johtajana sekä soitti urkuja tarvittaessa kirkossa kanttorin sijaisena. Elina oli myös suomalaisuusaatteen vankka kannattaja ja mukana Juupajoen Suomalaisen seuran toiminnassa, kirjassa kerrotaan.
Niemistö kuoli vuonna 1959. Hänet on haudattu Juupajoen kirkkomaahan aivan sankarihautojen viereen. Kerran hänen hautaansa laittaessaan Sarkki törmäsi mieheen, joka muisteli ankaran Niemistön olleen hänen opettajansa.
– Elina Niemistö lepää lähellä koululaisiaan, sillä suuri osa Juupajoen sankarivainajista oli ollut Elinan oppilaita, Sarkki kertoo miehen todenneen.
Vanhempien häät Juupajoella
Ennen kirjan syntymistäkin kauppatieteiden maisteri Sarkki oli kirjoittanut koko elämänsä, myös työssään Vientikoulutussäätiössä, jonka nimi sittemmin muuttui Kansainvälisen kaupan koulutuskeskukseksi.
Ihan ensimmäinen oma kirja Elämää ja unelmia liippaa sekin Juupajokea. Sarkki nimittäin löysi vanhempiensa kuoleman jälkeen pahvilaatikollisen kirjeitä, joita vanhemmat olivat kirjoittaneet toisilleen seurustelu-, kihla- ja ensimmäisten avioliittovuosien aikana.
– Vanhempani vihittiin Juupajoen kirkossa ja hääjuhla järjestettiin järven toisella puolella Pirttisaran talossa juhannuksena 1949.
Nyt työn alla on pitkään ollut kirja isänpuolen isoisoisästä, merimiehestä, joka katosi.
– Olen yrittänyt selvittää hänen tarinaansa ja samalla siinä kerätä suvusta tietoa. Viimeiset jäljet tässä vaiheessa vievät Madeiralle, Sarkki kertoo.
Myös reseptejä kirjoiksi
Puolisonsa kanssa Sarkki kertoo matkustaneensa melko paljon. Siinä samassa he ovat seuranneet eri maiden ruokakulttuureja. Resepteistä, joita he ovat itse paljon tehneet, Sarkki on koonnut ruokakirjoja.
– Niitä en ole lähettänyt kustantajille, koska keittokirjaa ei saa julkaistua, jos ei ole julkkis, hän nauraa.
Sarkki itse mainitsee lempiruuakseen kotimaisen graavilohen ja uudet perunat. Myös italialainen ja japanilainen keittiö ovat sydäntä lähellä.
– Mökillä pyrimme hyödyntämään mahdollisimman paljon luonnonantimia. Innokas grillaaja en ole.
Kesäaikaan mökkielämä vie niin mennessään, että Sarkki kertookin kirjoittavansa pääasiassa kotona kaupungissa.
– Täällä mökillä voin tehdä taustatyötä ja tiedon keräämistä, tekstin muokkaamistakin. Mutta kun kirjoitan, haluan keskittyä vähän pidemmän aikaa kerrallaan. Täällä ei jotenkin malta, hän nauraa.
