”Kuin pala taivasta, maailman laidalla, kuin pienen pieni piste Suomineidon iholla, kaukana kaikesta, maailmasta suuresta, tää meidän pala rauhaa pysyy samanlaisena, eikä meitä täältä saisi lähtemään mikään, tästä kylästä keskellä ei mitään.”
Vaikka Juupajoki sijaitseekin vain vajaan 60 kilometrin päässä Tampereelta, Olli Halosen kappaleen Kylä keskellä ei mitään -sanat tuntuvat jotenkin silti osuvan juuri juupajokelaisuuden ytimeen. Kun seuraa uutisia maailmalta, piskuinen ja maalaismainen kunta on juupajokelaisille kuin pala taivasta.
Paikkakunnan ilmapiiri oli käsinkosketeltavissa kunnan 110-vuotisjuhlavuoden päätapahtumassa. Väki vauvasta vaariin viihtyi yhdessä ja jammailikin hyvällä fiiliksellä Walleniuksen Wapriikin pihamaalla.
”Tulijat tuntee autoista, kun ne on kaikki tuttuja, ja se on täällä parasta”, jatkaa Halonen kappaleessaan. Joku tuli ehkä katsomaan suosikkiartistiaan, mutta muuten musiikki toimi taustalla. Samalla saattoi tavata tuttuja ehkä pitkienkin aikojen takaa ja vaihtaa kuulumisia.
Juupajokelaiseen organisointityyliin kaikki tiesivät tehtävänsä, mutta tarvittaessa hyppäsivät jeesaamaan sinne, missä ylimääräistä käsiparia tarvittiin. Tuore kunnanjohtaja Riku Sirenkin oli juhlahumun keskellä pistänyt merkille, että Juupajoen yhteishenki on vertaansa vailla.
Kunnan mukaan tapahtumassa kävi yli tuhat ihmistä. Tämä on enemmän kuin puolet Juupajoen väkimäärästä. Osa kävijöistä toki mietti, paljonko lysti maksaa, mutta ei kaikkea aina voi mitata rahassa. Kuntalaiset tarvitsevat tällaistakin.
