Oli kerrassaan sykähdyttävä näky ja kuulohavainto, kun kymmenkunta rukkia hyrräsi Längelmäen Talviaisten Harolan ison pirtin lämmössä.
Puolensataa talon- ja mökinemäntää, tytärtä ja virkanaista oli puuhassa mukana. Oli tullut vieraita tulevan läänin pääkaupungista saakka katsomaan moista uljasta tilaisuutta.
Harolasta oli puolet rukeista, muut muualta; Ison-Tarkkalan viisi rukkiahan paloi taannoin ulkorakennuksen mukana, mutta vielä niitä taloon jäi. Liisa Saarinen – vuosikymmeniä näissä toimissa puuhannut kätevä nainen – sai ensimmäisenä rullansa täyteen luonnonväristä, kaunista aivinalankaa ja ryhtyi sitä kerimään vyyhdinpuuhun.
Sitä ennen oli Olga Rantanen näyttänyt vieraille kuinka hyvä ja joutuisa pellavatutti tehdään rukin häkkyrään. Ehtooseen mennessä oli iso osa Talviaisten Marttojen kasvattamasta n. 50 kilon pellavaerästä kehrätty langoiksi, osa siitä loimeksi.
Lue lisää: Kaikki 50 vuotta sitten -jutut löytyvät Silloin ennen -sivustolta.
Emäntä Maija Vuollekoski, jonka keittiössä marttapiiriliiton järjestämä käytännön salaattikurssi oli kehräämisen ohessa, arveli, että kuitujen loppuosa kehrätään keväämmällä, mutta saattaa jäädä reserviinkin.
Kova kysyntä on tällä pitäjän muinoisella raha- ja nykyiselläkin käyttökasvilla. Pellava-Aitan käyttöön myös tavaraa annetaan, ja monessa koto-kangaspuussa alkaa omakasvuisesta pellavasta vielä ennen kevättä syntyä kauniita pöytäliinoja.
Mutta ei kait kivijalkapaitoja, varoitti aina sanavalmis Uuno Saarinen.
Vieraalta arvuutettiin, mikä on vaatekappale ylinen, keskinen ja alinen. – Se on naisen pellavainen alushame, joka on kudottu kolmenlaisesta pellavasta; alin osa, josta rengit eivät tykänneet, karkeasta rohtimesta. – EP
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 7.3.1974. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
