Kylän yhteisen aamiaisen idea napattiin Salosta – Oriveden seurakunnan uusi diakoni hyppäsi sosionomin saappaista diakonian puolelle, vaikka aluksi jännittikin

Kaarina Linjama juhlistaa yhteisiä kohtaamisia sytyttämällä kynttilät. Kuvat: Anne Kotipuro

Diakoni Kaarina Linjama aloitti torstaiaamunsa jo seitsemän aikaan kauppareissulla Oriveden keskustassa ja jatkoi siitä Eräjärvelle. Ohjelmassa oli viime syksynä kokeiluna aloitettu ja suuren suosion saanut Kyläaamiainen seurakuntatalolla.

Eräjärven alueen pitkäaikaisen diakonityöntekijän eläköityessä viime vuonna Kaarina Linjama valittiin avoinna olleeseen virkaan. Idea kyläläisten yhteisestä aamiaishetkestä kantautui viime syksynä Pirjo Lahden kertomana Salon liitosalueelta Kuusjoelta, ja Eräjärven kylädiakoniatoimikunta innostui uudesta jutusta.  Diakoni ja yhdestä kahteen vapaaehtoista valmistelevat yhdessä aamiaisen. Tekijöitä kokeiluun on löytynyt kohtuullisen helposti noin kerran kuussa.

Kaarina Linjama kertoo viihtyvänsä hyvin Eräjärvellä, joka on annettu hänen nimikkoalueekseen. Kaikki diakonit kuitenkin tekevät kaikkia töitä, ja esimerkiksi vuorottelevat Keskiviikkokerhoissa. Kuva: Anne Kotipuro

Puuroa, hedelmiä, voileipiä ja pientä makeaa

Kylädiakoniatoimikunnan vapaaehtoiset Ulla Hirtolahti ja Maija Heinisuo olivat jo valmistelemassa aamiaista. Hellalla pulpahteli iso kattilallinen neljän viljan puuroa, kahden pannun kahvinkeitin porisi sivupöydällä ja aamiaispöytään pilkottiin tarjolle myös hedelmiä.

Puuron päälle on tarjolla maitoa tai mehukeittoa, ja lopuksi kahvin kanssa voi nauttia pientä makeaa. Ulla Hirtolahti on leiponut sitä varten maustekakun.

– Tämä on melkein kuin hotelliaamiainen, vähän extraa, joka lämmittää jokaisen asianosaisen mieltä, Linjama kuvailee.

Aamiaisella oli leikkeleiden ja juuston lisäksi kananmunia. Seitsemän minuutin munat kuorittiin ja puolitettiin tarjolle. Jo puoli yhdeksän aikaan pöytäkin on lähes katettu, ja ensimmäiset aamiaisvieraat alkavat ilmestyä paikalle.

– Olen huomannut, että ihmiset kaipaavat erityisesti vapaamuotoista yhdessäoloa ja kohtaamistilaisuuksia, Kaarina Linjama kuvailee.

Joka toinen viikko seurakuntatalolla pidetään lisäksi suosittua Keskiviikkokerhoa, mutta kyläaamiaiset on sijoitettu eri viikoille.

Ulla Hirtolahti (vas.) kuorivat ja puolittavat vielä vastakeitetyt munat. Si8tten alkaa kaikki olla valmista. Kuva: Anne Kotipuro

Ruokavirsi ja toinenkin virsi pohjustavat pöydän antimia

Ennen pöytään käymistä on ollut tapana laulaa yhdessä ruokavirren säkeistö. Viime sunnuntaina vietettiin puolipaaston hetkeä, leipäsunnuntaita, jolloin kirkossa puheena olivat viisi leipää ja kaksi kalaa.

Linjama kertoo myös vierailustaan vanhusten laitoksessa. Vanha tuttu Soi kunniaksi Luojan -virsi herätti muistoja ja vei asukkaiden ajatukset leipään ja leipomiseen. Niin kävi Eräjärvelläkin: ”Suo, että ilomielin myös jaamme leipämme”.

Kaarina Linjama on soittanut piano lapsesta asti. Säestystaidosta on diakonin työssä paljon iloa. Kuva: Ane Kotipuro

Ähtärissä kasvanut Kaarina Linjama opiskeli ammattiinsa Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja on koulutukseltaan sosionomi-diakoni. Diakonin pätevyys vaatii jonkin verran seurakunnallisia opintoja ja harjoittelun seurakunnassa.

– Mutta kun 22-vuotiaana valmistuin, en kokenut suurta kutsumusta hengelliseen työhön, ja suuntauduin sosionomin tehtäviin. Olen toiminut niin varhaiskasvatuksessa, ikäihmisten palveluohjaajana kuin kehitysvammaistenkin kanssa.

Linjama kuvailee työuraansa melko rikkonaiseksi, onhan hänellä miehensä kanssa seitsemän lasta, joista vanhin jo 21-vuotias ja muuttanut kotoa, kuopus nelivuotias. Lastenhoidon välissä hän on hakeutunut aina vähän erilaisiin töihin.

Neljänviljanpuuro nautitaan kukkalautasilta. Vapaaehtoiset haaveilevat jollakin kertaa kokeilevansa myös ohrasuurimopuuroa, joka vaatii kunnon etukäteishaudutuksen. Kuva: Anne Kotipuro

Linjamat ovat asuneet puolilla Suomea ja muuttaneet Jari Linjaman kanttorintöiden perässä. He muuttivat runsaat kuusi vuotta sitten Orivedelle Inarista. Siellä vietetyistä ainutlaatuisista vuosista perhe on kiitollinen, vaikka he eivät halunneetkaan jäädä loppuiäksi niin kauas kotiseudusta.

Muutama vuosi sitten Kaarina Linjamaa pyydettiin Oriveden seurakuntaan vuorotteluvapaiden sijaiseksi. Hän epäili ensin, uskaltaako lähteä niin erilaiseen työhön, mutta seitsemän ja puolen kuukauden sijaisuus meni kuitenkin äkkiä, ja samalla hän tutustui uuteen kotiseutuunsa.

Kun sijaisuus loppui, hänet valittiin Kangasalan seurakunnan perhetyöhön. Puolitoista vuotta myöhemmin avautui virka kotiseurakunnassa, ja hänet valittiin Terhi Ratalahden seuraajaksi. Eräjärveläiset ovat ottaneet Linjaman hyvin vastaan, ja lämpimät välit voi vieraskin aistia.

Yhdessä. Kyläaamiaiselle voi tulla kuka tahansa, mutta ajankohdasta johtuen osallistujat ovat usein ikäihmisiä, jotka näin saavat aiheen lähteä kotoa ulos. Olipa talvilomaviikolla mukana yksi kouluikäinenkin. Kuva: Anne Kotipuro

Diakonia on nopeaa ja joustavaa apua

Kaarina Linjaman mielestä diakonia on seurakunnan tärkein työmuoto siksi, että ihmisten vaikeuksissa seurakunta tulee siinä lähelle. Vaikka yhteiskunnan tarjoama tukiverkosto on nykyään moninainen ja sosiaalitoimi tekee paljon töitä heikompiosaisten hyväksi, tukiverkon läpi voi myös pudota.

– Seurakunnan etuna kunnalliseen sosiaalitoimeen verrattuna on nopeus ja joustavuus. Voimme käyttää yksilöllistä harkintaa ja ratkaisut syntyvät jopa saman päivän aikana. Meidän ei myöskään tarvitse perustella kaikkea laeilla ja asetuksilla, vaan autettavan tilanne on tärkein peruste, Linjama erittelee.

Hän sanoo, että Oriveden seurakunnassa diakoniaankin on resursseja riittänyt. Yhtä tärkeää kuin avun antaminen hätätilanteessa oleville on diakonille kuitenkin inhimillinen läsnäolo ja yksinäisyyden lievittäminen.

Juuri siinä kyläaamiainen osoittaa voimansa, sen kuulee jo puheensorinasta ja iloisista ilmeistä pöydissä. Tälläkin kertaa aamiaista on nauttimassa 23 eräjärveläistä, ja osallistujamäärä on lähes joka kerta noussut yli 20:n.

Pydän antimet maistuvat, ja juttuseura kruunaa aamiaishetken. Kuva: Anne Kotipuro

Leave a Comment