Edellisestä kirjeestä on jo tosi pitkä aika. Näyttää siltä, että en ole palaamassa normaaliin elämään, kun rajoituksia asettaa tietysti nyt lisääntyvä ja laajeneva korona-pandemia.
Olen elänyt omassa elämässäni hyvin epävarmoja aikoja. Omassa kuplassa. Elämä on tuntunut pari-kolme kuukautta jo keväällä varsin merkityksettömältä, tarkoituksettomalta ja turhalta neljän seinän sisällä. Ollaanko nyt loppuvuodesta aivan samaan menossa, jopa pahempaan?
En tiedä mitään varmaa tulevaisuudesta. Elän edelleen päivän kerrallaan, kun ei tiedä kukaan varmaa tästä koronasta kuin että siihen voi sairastua, joutua sairaalaan, teho-osastolle ja jopa kuolla.
Varustauduin ainakin hyvin koronaan alkuvuodesta, ostin 50 kappaletta kertakäyttöisiä kasvomaskeja ja sata kappaletta suojakäsineitä, joita käytin keväällä kaupassa käydessä ja ulkoillessa. Myöhemmin ostin otsakuumemittarin, jolla saa välittömästi mahdollisen kuumeen itsestään. Olenkin mitannut kuumetta melkein päivittäin, eikä kuumetta minulla ole ollut.
Kontakteja olen välttänyt, en kulje julkisissa kulkuvälineissä, ravintoloista nyt puhumattakaan. Yökerhot kierrän kaukaa. Olen kuitenkin palannut siltä osin normaaliin, että käyn lähikaupassa, suuria ruuhka-aikoja silti vältän. Kaupassa käydessä käytän käsidesiä ja kasvomaskia jälleen kesän jälkeen. Välimatkoja pidän ulkoilleessa ja kädet pesen aina esimerkiksi kotiin tullessa
Keväällä ei jäänyt tuntemattomaksi ruuan verkkokauppakaan, nouto ja kotiinkuljetus, kun minulla ei ollut oikeastaan ketään ruuan hakijaa. Nyt en ole verkkokauppa käyttänyt vielä uudestaan. Lähimaksua olen ryhtynyt käyttämään entistä enemmän. Pelasin jopa raveja kerran Ruotsiin verkon kautta. Yritän kuitenkin välttää kaikenlaista pelaamista verkossa, sillä siellä sitä koukkuun voi jäädä.
Ulkomaanmatkoja minulla ei ole suunnitelmissa tänä vuonna. Olen huomannut nyt liikkuessani, että turvavälit alkavat vähitellen ihmisiltä luistaa. Jotkut ovat ihan perstuntumalla kaupan jonossakin.
Olen miettinyt paljon itsekseni, että tarttuuko korona kaikenmaailman näppäimistä ja napeista kuten liikennevalojen, pankkiautomaattien, maksuautomaattien näppäimistä, hissin napeista, oven kahvoista, rivoista, ostoskärreistä ja kerrostalon portaiden kaiteista.
Avoimia kysymyksiä on paljon, kuinka kauan esimerkiksi aivastaessa pisarat voivat olla ilmassa ja kuinka pitkälle partikkelit pahimmillaan lentävät.
Miten kauan erilaisilla pinnoilla virukset viipyvät? Varovaisuus ja pelko viruksesta ovat kuvassa edelleen, niin paljon on tuntematonta. Uutta normaalia saattaa olla vielä tiedossa lisää.
Yritän nyt elää suhteellisen normaalia elämää, käyn kaupoissa, kirjastossa. Elokuussa kävin katsomassa yhden jalkapallo-ottelun. Missään yleisissä tilaisuuksissa en käy. Tapahtumien ja tilaisuuksien osallistujille pitäisi antaa ilmaiset maskit, samoin kaupassa asioiville varsinkin eläkeläisille ja riskiryhmäläisille.
Voimia sinulle näinä korona-aikoina, epätietoisuuden ja epävarmuuden aikoina yli tuhannen tartunnan ennätyspäivää odotellessa.
Leo Härmä
