Suurisydäminen ihmisten lääkäri on poissa. Professori, lääketieteen ja kirurgian tohtori Simo Antero Tarpila kuoli rauhallisesti 28.11. 2020 lyhyen, vaikean sairauden murtamana. Hän oli 85-vuotias.
Hän oli syntyisin Oriveden poika ja arvosti kotiseutuaan. Hän valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1962, sisätautien erikoislääkäriksi 1968 ja gastroenterologiksi 1970. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1971.
Tarpila toimi Helsingin Meilahden sairaalassa aina siihen saakka, kunnes aloitti Helsingin Diakonissalaitoksen johtavana ylilääkärinä 1984. Eläkkeelle jäätyään hän piti yksityisvastaanottoa aina vuoteen 2010.
Hänen elämänsä perusfilosofia oli toisen ihmisen ymmärtäminen ja hänen tilanteensa oivaltaminen. Lääkärinä hän kykeni asettumaan potilaan asemaan ja ymmärtämään lämmöllä.
Simo Tarpila oli kliinikko ja tutkijalääkäri samassa persoonassa. Vaativan kliinisen työnsä ohessa hän julkaisi yli sata tieteellistä tutkimusta sekä osallistui lukuisiin lääketutkimuksiin. Hän toi ravintokuidun gastroenterologiseen tutkimukseen 1970-luvulla ja tutki sekä kehitti suomalaisesta pellavasta apteekkituotteen hoitamaan suoliston erilaisia vaivoja.
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim oli hänelle lähellä sydäntä ja hän toimi seuran pääsihteerinä 1977-81 ja kirjastonvalvojana 1988-97.
Simon kyltymätön lukuharrastus kohdistui historiaan, sotahistoriaan, politiikkaan ja urheiluun. Hänen mieleinen ajanvietteensä olivatkin historiaan ja urheiluun liittyvät tietokilpailut. Useimmiten hän oli ylivertainen molemmissa.
Matkoilla hän oli monesti matkaoppaita parempi historiankertoja, joka osasi yhdistää samanaikaiset historian tapahtumat eri puolilla maailmaa.
Simo oli hiihtoneuvos, takanaan 25 Finlandia-hiihtoa ja 20 Pirkan hiihtoa. Pitkiltä harjoituslenkeiltä hän keräsi energiaa vaativaan työhönsä.
Hän kuului Suomen Ladun neuvottelukuntaan 1990-2002.
Armoitettuna tarinankertojana ja seuranpitäjänä Simo rakasti oivaltavaa ja nokkelaa huumoria. Kerran taas vitamiinikauppias soitteli ja kertoili Simolle pitkän tarinan tuotteen suurista hyödyistä ihmisen terveyteen. Simo kuunteli ja totesi myyjälle: ”Eihän tuossa sinun laulussasi ollut paljon soraääniä, joten ihan sen takia laita tulemaan!” Pankin sijoittajaneuvojan soittaessa ja kysyessä, eikö hän ole kiinnostunut rahasta, hän vastasi, että on kiinnostunut vain rakkaudesta.
Tietyt sanonnat ja hauskuudet olivat käytössä ihan normaalissa kielenkäytössä, kuten esimerkiksi ”sitkeitä krasseja”, jonka alkulähde oli Meilahden sairaalan potilas, joka koetti maistella käytävän muovikukkia. Tai ”miksi minun sänkyni kohdalla lukee vanhus”, joka tuli niin ikään iäkkään potilaan suusta Meilahdessa, kun lattialla oli vahaus-kyltti.
Uusia perunoita voilla höystettäessä muisteltiin juttua 92-vuotiaasta potilaasta, jolta korkeahkon kolesterolin vuoksi kysyttiin, oliko hän syönyt voita. Johon potilas oli vastannut pelokkaasti:”Olen, eikö olisi pitänyt?”
Simo Tarpila oli kahdesti naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta, kaksi lapsenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi. Tämän pienimmäisen syntymä toi hänelle suurta iloa.
Simo allekirjoitti koko sydämestään seuraavan, akateemikko Tauno Nurmelan tekstin (Suuri, pieni maailma v. 1953). Juuri näin uskomme nyt käyneenkin:
”Näin olen usein tuuminut: Mitähän, jos ihminen saisi lähteä kerran tästä maailmasta niinkuin lähti koulusta toukokuun 31. päivänä, kourassa Elämän Rehtorin allekirjoittama siirtotodistus, jossa olisi käytöksessä täysi kymppi jalomieliseen tapaan kuten koulussakin todistuksena siitä, että kaikki pikku rikkeet on anteeksi annettu eikä missään aineessa ehtoja. Ja silmissä vilajaisivat jo Paratiisin pellonpientareet täynnänsä tulipunaisia mansikoita. Taustalla jököttäisivät taivaan kalavedet kyrmyniskaisine ahvenineen ja niiden rannoilla lehottaisivat vielä melkein hiirenkorvaiset koivut; ja terveäänisten enkelipoikien kuoro kaikuisi kaukaa: Jo joutui armas aika ja suvi suloinen…Kelpaisi silloin lähteä, kun takana olisi tehty työ, rinnalla rakkaat toverit ja edessä ikuinen kesä.”
Anneli Tarpila
Kirjoittaja on Simo Tarpilan puoliso ja työtoveri
