Pian päättyvä vuosi 2020 jää monien mieleen vuotena, jolloin elämä muuttui toisenlaiseksi kuin mihin olimme tottuneet. Koronapandemia on ravistellut arkeamme lähes koko vuoden ajan. Olemme oppineet entistä paremmin pitämään fyysistä etäisyyttä toisiin ihmisiin, asiointireissuille ei enää lähdetä ilman kasvomaskeja ja erilaisiin tilaisuuksiin on opittu osallistumaan etänä.
Kun lähes koko vuosi on ollut myllerrystä, ei ole laisinkaan ihme, että moni meistä on valmistautunut viettämään myös joulua edellisistä vuosista poikkeavilla tavoilla. Suurista sukujuhlista saman katon alla ja matkasta mummolaan voi moni nyt vain haaveilla.
Tutuista perinteistä luopuminen tuntuu ikävältä. Samalla niiden jättäminen väliin tarjoaa meille mahdollisuuden luoda jotain uutta, jotain sellaista, josta voi muodostua uusi tapa. Ehkäpä nyt jossain kodissa leivotaan ensimmäistä kertaa piparkakkuja ja opetellaan myös itse valmistamaan jouluruokia. Ehkäpä ensi vuonna mummo saakin maistaa, mitä tänä jouluna on opittu.
Tämä vuosi on opettanut meitä nauttimaan arjen pienistä iloista ja arvostamaan asioita, joita aiemmin olemme saattaneet pitää itsestäänselvyyksinä. Läheisyyttä ja lämpöä, iloa ja rakkautta sekä riemun tunteita ei meiltä kuitenkaan ole viety pois.
Vaalitaan niitä kaikkia joulun aikana. Ne nimittäin sopivat myös toisenlaiseen jouluun.
