Mahtaa vuonna 1616 kuollut Miguel de Cervantes hykerrellä pahanilkisen tyytyväisenä, jos hänen nykyisessä olinpaikassaan on tarjolla digiyhteys Oriveden Sanomiin.
On kuin klassikkoteos Don Quijote olisi päätetty lihallistaa tässä ja nyt anno domino 2021 Orivedellä.
Käynnissä on melskeinen taistelu tuulimyllyjä vastaan sekä niiden raivoisa puolustaminen. Teroitetut sanansäilät heiluvat paikallislehden sivuilla, sivullista vallan hirvittää ja osin huvittaa.
Mistähän tässä on kaikkiaan kysymys, keitä ovat hanketta ajavat tahot, miksi tämä on niin salamyhkäistä, mitkä ovat hankkeen hyödyt ja toisaalta sen aiheuttamat haitat?
Otanpa tässä Sancho Panzan roolin ja lähden minäkin taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Digitaalinen puumiekkani on teroitettu ja puuhevoseni on lähdöllään laukalle kohti taiston hurmeista kenttää.
Ongelmana taistelun tällä kohtaa on löytää vihollinen. Kukaan tai mikään henkilö tai yritys ei kovin julkisesti ole ilmoittautunut hankkeen puuhaajaksi. Monesti esiin nostettava yleinen hyöty tuskin voi olla tässä oikeustomihenkilönä, saati saisi ly-tunnusta.
Mainittu suuri kansainvälinen toimija kyyristelee piiloutuen lennokkaiden banderollien taakse, joissa mainostetaan puhdasta, turvallista, uusiutuvaa energiaa. Jopa VTT on todistanut, ettei hankkeesta aiheudu minkäänlaista haittaa ympäristölle eikä likeiselle asutukselle. Sitä yleensä saa mitä tilaa, tutkimuksessakin ja kaiken voi lukea ja ymmärtää, tai sitten ei.
Voisin tulla tekemään välkevaikutuksesta ja infraäänestä empiirisen kenttäkokeen Vanhasen pirttiin. Lukitaan koehenkilö kiikkustuoliin, talon nurkalle vaikkapa dieselkone hyrisemään ja räpsitään valoja 50 hertzin taajuudella. Luulenpa muutaman tunnin käsittelyn riittävän ”kypsyttämään” koekaniinin.
Salokunnan, Savonkylän, Holman, Voitilan ja muiden likeisten kylien väki joutuu hankkeen toteutuessa sietämään moista käsittelyä 30 vuotta.
Meluhaitta vastaa VTT:n lausunnon mukaan keskimääräistä kaupunkimelua. Eli noiden kylien asukkaat ansaitsevat kaupunkiasumisen haitat… missäs ne hyödyt ovat? Noilla nurkilla ei ole teattereita, konserttitaloja, julkista liikennettä, ei edes katuvaloja (juu Holmassa muutama).
Suurin osa hanketta vastustavista on nurkille syntyneitä ja noilla mäillä ikänsä kulkeneita, marjastaneita, sienestäneitä alkuasukkaita. Meille tämän mäkisen maiseman arvo on itsestäänselvyys emmekä arvota sitä euroiksi ja tuotto-odotuksiksi.
Minun ensimmäiset muistoni noista maisemista ovat puolukkaretket isoäitini kanssa Korppoon vuorelle, jossa metsähakkuiden jälkeinen kulotusalue antoi runsaan puolukkasaaliin. Eikä sittemmin tavoitteena ole aina ollut saada mitään varsinaista saalista, vaan pelkkä vaeltelu tuolla alueella on täyttänyt mielen sopukat hyvällä ololla.
Mäkien rinteissä kiemurrellut kansanhiihtolatu Hirsilän ja Holman välillä tuli osaksi talvista arkea ja keväinen Huuhkajan huhuilu Vettenkaatumen Norossa soi vieläkin mieleni syvänteissä. On hienoa saada olla osa jylhää kotiseudun maisemaa, osa luonnon ja elämän suurta sinfoniaa.
Tottahan näissä yhteyksissä puhutaan rahasta. Tämän hankkeen myötä on laskeskeltu saatavan Oriveden kaupungille kiinteistöveroina 280 tuhatta euroa. Mitä tuolla rahalla saataisiin aikaan? Palkataanko vaikkapa pari brändijohtajaa paikkaamaan ja siistimään tämän hankeen ja aiempien sensitiivisten keskustelujen aiheuttamia imagohaittoja?
Mitähän tämä hanke vaikuttaisi rakennettujen kiinteistöjen hintoihin alueella? Tuskinpa tälle seudulle muutosta haaveileva on ihastunut ajatuksesta päätyä asumaan voimalan haitta-alueelle.
Ymmärrän myös eurojen kiiltelyn maanomistajien silmissä. Korvaus maa-alueiden vuokralle luovuttamisesta sijoittajien käyttöön lienee siedettävä, mutta onkohan kenelläkään ymmärrystä, mitä noiden rakennelmien synnyttäminen todellisuudessa merkitsee ympäristölle ja mitä noiden myllyjen perustusrakenteille tehdään käyttöiän loputtua?
Ei tarvita suuria ennustajan kykyjä tietääkseen, että ne jäävät jälkipolvien riesaksi ja huoleksi. Todennäköisesti kansainvälinen sijoittaja kellistää paikallisen holding-yhtiön ja pakenee vastuuta konkurssisäädösten sekavaan viidakkoon tai peräti hylätyn kaivoksen sokkeloihin. Sehän on sitä yrittämisen vapautta.
Muistatteko kuinka noihin samaisiin maastoihin rakenneltiin, ei niin kovin kauan sitten, melko massiiviset sähkölinjat, jotta Kaipolaan rakennettavan paperinjalostamon energian saanti voitiin varmistaa. Mihinkäs sitä virtaa nyttemmin tarvitaan Päijänteen rantamilla? Samaa ihmettelen tässäkin yhteydessä.
Miksi ei laajemminkin voitaisi pyrkiä säästämään energiaa ja kehittelemään elämisen laatua muuhunkin kuin loputtomasti kiihtyvään kuluttamiseen perustuen?
Demokratiaan kuuluu avoimuus ja rehellisyys. Voisiko tämän hankkeen vihdoin esitellä Oriveden ja Juupajoen asukkaille?
Toivon myös tulevien kunnallisvaalien ehdokkaiden ilmoittavan kannoistaan tähän kysymykseen. Kanta tähän ratkaisee ainakin minun ääneni saajan.
Pertti Lattunen
