Ilmari Kosonen kirjoittaa 15. huhtikuuta ilmestyneessä Oriveden Sanomissa suomen kielen tutkijoiden ruotsalaisuusvastaisuudesta, joka hänen mukaansa on vaikuttanut kielen historian tutkimukseen ja tutkimustuloksiin.
Omien suomen opintojeni aikana en ole tällaiseen rasismiin kuitenkaan törmännyt. Ruotsin kielen merkittävää vaikutusta suomen kielen lainasanastoon ei suinkaan vähätellä tai piilotella. Lisäksi tutkimuksen eettisyyttä valvotaan yliopistoissa tarkasti, ja asenteellisesti laadittuihin tutkimuksiin ja tutkimustiedon pimittämiseen puututaan.
Kososen väite kielentutkimuksen nykytilasta ei perustu tieteelliseen tutkimukseen tai argumentaatioon, vaan edustaa tunteisiin vetoavaa ja asiantuntijatiedon kyseenalaistavaa tiedevastaisuutta.
Tutkimuksen mukaan hyvin suuri osa suomen sanoista on lainasanoja eri ajallisilta kerrostumilta. Näistä lainasanoista nuorimmat ovat helpoimpia tunnistaa. Suurin osa suomen lainasanoista on indoeuroopppalaisista kielistä, joihin ruotsi lukeutuu germaanisten kielten joukossa. Suomi luetaan uralilaisiin kieliin. Kantauralilaista alkuperää olevia sanoja suomessa on hyvin vähän. Lainasanojen merkittävyys on todettu fakta.
Historiallinen kielitiede on kielitieteen ala, joka tutkii muun muassa sanojen alkuperää. Tutkimusta tehdään monitieteisesti maantiede ja historiantutkimus sekä äännehistorian kehitys huomioiden. Alan asiantuntijoita Suomessa edustavat esimerkiksi emeritaprofessori Kaisa Häkkinen Turun yliopistosta sekä dosentti Mikko K. Heikkilä Tampereen yliopistosta.
Kososen mainitsema E.N. Setälä on tehnyt tutkimusta 1900-luvun alussa luonnollisestikin eri lähtökohdista ja erilaisessa aatteellisessa ilmapiirissä kuin nykypäivän kielentutkijat. Myöskään Kososen mainitsema Suomalainen paikannimikirja ei valitettavasti jokaista suomalaista paikannimeä ole saanut mahdutettua kansiinsa.
Syitä Tunkelon puuttumiseen lienee viisainta kysyä kirjan kustantajilta. Nimen alkuperästä luotettavaa vastausta on syytä kysyä alan johtavilta tutkijoilta, jotka ovat omistaneet uransa etymologian tutkimukselle.
Anna Weckström, FM
suomen kielen väitöskirjatutkija
Tampereen yliopisto
