Vartiavuori, ennen komean kuusikon peittämä, oli kaunis luontokohde, jossa useasti ihailin mättäillä nuokkuvia valkolehdokkeja, ja syksyisin kultaisia kantarelleja vihreän sammalikon keskellä. Vuoren kupeessa sijaitseva Vartian lähdealue olisi hyvinkin ollut suojelun arvoinen kohde.
Tämä kaikki on kadonnut, vuori on parturoitu ja sen laella törröttää muutama surullisen näköinen puu kiviröykkiöiden keskellä. Näky on lohduton. Ja nyt, käsittämättömän suuren tuulipuistohankkeen myötä sama kohtalo odottaisi noin 1500 hehtaaria metsää tällä alueella, jota hanke koskee.
Tuulimyllyt olisivat niin korkeita, että kokoluokkaa on vaikea edes hahmottaa. Millaiset lintumäärät saisivat niissä surmansa? Tuhoutunut maisema, meluhaitat, infraäänet, joiden haittavaikutuksia emme edes tunne, välkkyvät valot jne. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä ahdistusta. Olisipa tämä vain pahaa unta.
Riitta Kyyhkynen
Rossinsivu
