Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Luterilaisessa kirkossa jokainen jumalanpalvelus, kaikki kasteet, niin kuin myös häät ja hautajaiset, aloitetaan tällä tutulla fraasilla.
Paitsi että se ole pelkkä fraasi: se lausutaan, koska halutaan ilmaista, millaisen Jumalan kasvojen edessä seurakunta kulloinkin kokoontuu. Kristillisen jumalan kaikki puolet mainitaan siinä tasavahvana kolmikkona.
Lähestyvä helluntai antaa aiheen kiinnittää huomio trion viimeisenä mainittuun persoonaan. Mikä tai kuka Pyhä Henki oikeastaan on?
Pyhästä Hengestä puhuttaessa tekee mieli asettaa sanat varovasti: kristittyjen näkemykset ja kokemukset Hänestä eroavat toisistaan enemmän kuin Isästä ja Pojasta. Mitä sanoa ollakseni rehellinen sille, mitä itse kristittynä ajattelen ja koen?
Menneet sukupolvet eivät ole tehneet asiaa kovin helpoksi kirjoittamalla apostoliseen uskontunnustukseen lyhyesti: (Minä uskon) ”Pyhään Henkeen.”
Lukee uskontunnustuksessa onneksi vielä muutakin: ”pyhän yhteisen seurakunnan”.
Pyhän Hengen paikka on kristittyjen keskellä ja kristityissä juuri nytkin. Hänen ansiostaan kertomus kerran eläneestä ja kuolleesta Jeesuksesta ei vähitellen painu legendaksi muista ihmeidentekijöistä kertovien tarinoiden joukkoon. Hänen ansiostaan Raamattu on enemmän kuin historiallinen uskonnollinen dokumentti.
Pyhä Henki on eläväksi tekijä. Hän tekee Raamatusta puhuttelevan, auttaa ymmärtämään Jeesuksen elämän ja kuoleman ainutlaatuisen, tekee seurakunnan lähimmäisenrakkaudesta aitoa, auttaa meitä rukoilemaan, tekee kasteesta todellisen ja ehtoollisesta enemmän kuin muistoaterian.
Miten itse kukin meistä tämän kaiken kokeekaan, tuntuu hienolta, että uskomme ei ole pelkästään meidän oman järkemme ja tunteemme varassa.
Että Jumala itse tahtoo vaikuttaa meissä uskoa ja rakkautta, tahtoa ja tekemistä. Että seurakunta saa lahjoja, joita käyttää. Että Jumalan Pyhän Hengen kautta ohjaa meitä katsomaan Kristukseen ja itse näyttää meille armonsa.
Että me voimme tuntea olevamme taivaan valtakunnan kansalaisia ja riittävän hyviä evankeliumin eteenpäin viejiä.
Pyhää Henkeä ei voi kahlita, häntä ei omista ainoastaan karismaatikko, mutta ei myöskään pelkästään hän, joka tahtoo rajata pois kaiken, mikä rikkoo arkirutiinien rajat.
Jeesus sanoo hänen luokseen tulleelle juutalaiselle hallintomiehelle, Nikodemokselle: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Pääasia on, että kuulemme huminan.
Kari Mäkinen
seurakuntapastori
virkavapaalla
