”Näillä minuuteilla rikkoontuu 20.000:n raja. Katsotaanpa, millainen se rajanrikkoja on. Saa muistoksi täälläkäynnistään lahtelaisen tait. matti Koskelan grafiikkaa, paljon sympatiaa, kahvit ja kukkasia. Pääsee savusaunaankin, jos haluaa.
Ja tulihan se – kaivattu, 20.000:s vieras: solakka, pähkinäsilmäinen, hymyhuulinen. Tumma pusero, värikkäät pitkät housut. Hämmästyi, ilostui, helähti nauruun kuultuaan tapauksesta. Vastasi lämpimästi Purnun tämän kesän isännän Pentti Toivosen onnitteluihin. Lupasi tutkia tarkkaan alueen kun vartavasten tänne oli tullut. Oli tullut samalla autolla muitakin tamperelaisia.
Pitkäjärven Purnussa rikottiin 1. elokuuta jälleen raja, nyt 20.000 kävijää on tosiasia. Merkkihenkilö oli tamperelainen neito Solveig Boström, 20. Tait. Toivonen arveli Purnun kävijämäärän kohoavan ennen näyttelyn sulkemista, 22. elokuuta, runsaaseen 25.000:en. Se olisi uusi komea ennätys; aiempi, vuodelta 1969, oli hieman yli 20.000. Muutenkin ollaan Purnussa kesään tyytyväisiä: ilkivaltaa tai onnettomuuksia, enempää ihmisten kuin säänkään taholta ei ole sattunut. Viikonvaihteet ovat olleet kiireisiä, juhannuksen päiväkohtainen kävijäennätys, 1.202, jäänee nyt lyömättä, vaikka muutamana muuna päivänä ollaankin ylitetty tonnin kova raja.
Insealaisia Hämeen maisemassa
Tuntuvan ja värikkään lisän Purnu 71:n kuvaan antoivat sunnuntaina kymmenen kansainväliset kävijät. Helsingissä koolla olleen kuvaamataidonopettajien kansainvälisen seminaarin, Insean jäsenet. Asun olivat tosin pääasiassa ns. eurooppalaisia, mutta näkyi naisten sareja, intiaanien ripsutettuja nahkahameita, itä-intian saariston väelle ominaisia riisiruokohattuja, ja kaikki tyylikkäitä.
Nimekkäin Insean-joukon jäsen oli Insean varapresidentti Jaromir Uzdil Tsekkoslovakiasta, ja muuan satapäisen katraan toimelias madame Mathilda Ziegler USA:sta. Retken johtaja oli puheenjohtaja Saida Rantanen ja tulkistoon kuului myös viehättävä opettaja Pirjo Neronen, Helsingin Lyseon (”Ressun”) opettaja.
Tait. Toivonen ohjaili joukkoa Purnun alueella, mutta pian seurue hajosi. Harvoinpa Purnussa on käynyt yhtä asiantuntevaa ja kansainvälistä joukkoa kuin tämä. Ilmankos oppailla oli hikinen iltapäivä. Samaan tohinaan joutui tahtomattaan keski-suomalainen maatalousnaisten retkikunta, ja yksi sen vaaleakutrinen emäntä, Maija, ulkolaisten vieraiden valokameroiden ristituleen. – ”Ooh, kuinka ihana tukka, millaiset vedenväriset silmät, Junon vartalo”, olivat suomennettuina monet huudahdukset. – Mutta Maija-emäntä vain hymyili viisaasti ja tuumi, ettei Jaakko siellä Laukaassa ole häntä koskaan noin ihaillut.
(Juttu jatkuu lehdessä edelleen…)
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 5.8.1971. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
